Toivon että yhteiskunta vihdoin heräisi puolustamaan kaikkein haavoittuvaisimpia yhteiskunnassa, kuten vastasyntyvää lasta. Syntyvällä lapsella on oltava oikeus omaan äitiinsä ja isäänsä. Vanhempien parisuhdekiemurat ovat yksi asia, lapsen oikeus omiin biologisiin vanhempiinsa tästä erillinen oma kysymyksensä. Syntyvän lapsen oikeuksia ei tule polkea vanhempien parisuhdevalintojen perusteella.

Lainsäätäjä on epälooginen, kun se pitää isää lapselle yhtäällä tarpeettomana ja toisissa laeissa taas välttämättömänä. Tarkoitan sitä, että laki yhtäällä sallii hedelmöityshoidot yksinäisille naisille, tai äitiyslain myötä samalle lapselle voidaan vahvistaa kaksi äitiä ilman isää, ja toisaalta äidin niin halutessa, mies vahvistetaan vastoin tahtoaan isäksi.

Kuulen jo nyt korvissani vastaväitteen, että onhan lapsia joiden biologinen vanhempi on kuollut tai joiden biologinen vanhempi pakoilee vastuutaan. Voimme olla kaikki samaa mieltä siitä, että nämä ovat lapsen kannalta surullisia tilanteita. Mutta on aivan eri asia, jos oman vanhemman menetys aiheutetaan yhteiskunnan toimin. Vaikka jotkut lapset joutuvat kokemaan oman biologisen vanhemman menetyksen, ja osa heistä selviää tästä voittajina, ei se tarkoita, että yhteiskunnan tulisi aikaansaada lisää näitä vanhempansa menettäneitä.

Lapsi on vanhemmillaan vain lainassa, mutta joutuu kärsimään koko ikänsä, jos oma biologinen tausta jää pimentoon.