Monikulttuurisuudessa ei ole mitään vikaa. Ei, jos siihen mahtuu myös ajatus siitä, että kaikki me erilaisista taustoista tulleet elämme samojen sääntöjen ja lakien mukaan. Perussuomalaiset kritisoivat monikulttuurisuutta tilanteissa, jossa puolustavat suomalaista kulttuuria. Tilanteissa, jossa suomalaisesta kulttuurista halutaan luopua ja jossa monikulttuurisuuden tekosyin kaikkia ei velvoiteta elämään maan tapojen tai samojen sääntöjen mukaisesti.

Esimerkiksi. Osin julkisin varoin kustannettava tontti suurmoskeijalle tai suvivirsien kaltaisten perinteiden piilottaminen monikulttuurisuuteen vetoamalla ovat asioita, jotka vaativatkin keskustelua. Milloin julkista rahaa on jaettu muille uskontokunnille rukoushuoneen rakentamiseen? Ovatko kaikki uskonnot ja uskomukset samanarvoisia julkisessa keskustelussa, vai suvaitaanko yhtä monen kustannuksella?

Kritiikkiä monikulttuurisuudesta ja maahanmuutosta on vanhoilta puolueilta turha odottaa. Kritiikkiä ei kuule edes naisen kulttuurisen alistamisen osuessa kohdalle. Varotaan loukkaamasta ja pysytään hiljaa, niin ympärileikkauksen kuin huntuun piilottamisen edessä.

Vanhat puolueet ovat omineet suvaitsevaisuustermin ja useat haluavatkin nähdä Perussuomalaiset impivaaralaisina. Erilainen kokemus maahanmuutosta ja monikulttuurisuuden erinomaisuudesta riittää olla suvaitsematta Perussuomalaisia.

Oikeastaan saamme Suomessa olla kiitollisia siitä, että meillä vasta kinastellaan muslimien uimavuoroista tai koulun kristillistä joulu- tai kevätperinteistä. Muualla Euroopassa keskustelu pyörii sharia-lain tarpeellisuudesta tai asuinalueiden islamisoitumisesta ja turvattomuuden tunteesta. Monikulttuurisuuden tuomat ongelmat nähdään ja virheet uskalletaan tunnustaa. Asialliseen keskusteluun tulee antaa tilaa, eikä sitä pidä vaientaa.

No, oliko Immosen kirjoitus asiallista ja siitä käytävä keskustelu asianmukaista? Kukin päättäköön keskenään. Minusta ette  julkista tuomaria saa. Eikä saanut iltapäivälehdet.

Immosen kirjoituksen demonisointi on mannaa puolueille, joiden valot maahanmuuttokeskustelussa osoittavat eri suuntaan. Tahallisen väärinymmärtämisen kerroin kasvaa sitä suuremmaksi, mitä kauemmin henkilö on politiikassa vaikuttanut tai miten vasemmalle hänen aatemaailmansa asettuu. Paine Immosen ryhmästä erottamisen hallituksen hajottamisen välillä kasvaa, mitä pidempään asiaa veivataan.

Viisautta olisi välttää kaatamasta bensaa liekkeihin. Kerrotaan toki, mitä puolueen maahanmuutto- ja monikulttuurisuusohjelma tarkoittaa. Puolueen puheenjohtajan ja eduskuntaryhmän tehtävä on jakaa tuomioita. Muille jää mielipidevapaus. Käytetään sitä viisaasti.

Lopuksi. Totuuden nimissä on todettava myös mitä pohjimmiltani pohdin. Sen Ollin jonka minä eduskunnassa olen oppinut tuntemaan, ei kirjoituksellaan ole noussut ihmisryhmää vastaan. Vielä kauempaa on hakea vertauksia Norjasta asti. Käykö Immonen kirjoituksessaan ihmistä tai ihmisryhmiä vastaan? Sitä spekuloidaan, vaikka sitä hän ei missään sano.

Mielestäni Ollin monikulttuurisuuden vastainen ”taistelukutsun” perimiltään tarkoittaa nykyistä maahanmuutto- ja monikulttuurisuusihanteen vastustamista.  Tämä ei ole väärin, mutta väärin sen voi sanoa. Ei vain sanoa, vaan myös ymmärtää.