Sote- ja maakuntauudistuksen lakiesitykset ovat 2413 sivua paksu nippu. Asia on monitahoinen, mutta siitä tulee kuitenkin paljon ymmärrettävämpi, kun katsoo, mistä raha tulee ja minne se menee. Nostan tältä näkökulmalta tässä esiin kaksi suurta riskiä, jotka ehdottomasti vaativat huomiotamme.

Riski 1. Syrjäytyneistä soten heittopussit?

Jatkossa jokainen kansalainen valitsisi itselleen sote-keskuksen, joka palvelee häntä perusterveydenhuollon tarpeissa. Sote-keskus saisi kiinteän korvauksen jokaisesta asiakkaasta eli korvauksen määrä ei siis suoraan riippuisi asiakkaan tarvitsemasta hoidosta.

Mietitään asiakasta, joka tarvitsee keskimääräistä enemmän palveluita suhteessa ikäänsä ja muihin selviin kriteereihin. Hänen hoitonsa maksaa enemmän kuin mitä sote-keskus saa hänestä rahaa. Mitä taloudellisesti järkevä sote-keskus silloin tekee? Palvelee häntä mahdollisimman huonosti. Yrittää kaikin mahdollisin keinoin johtaa asiakkaan siihen, että hän siirtyy kilpailijan asiakkaaksi. Tämä on valtava riski monisairaiden, syrjäytyneiden ja muiden suuren palveluntarpeen asiakkaiden kannalta.

Valinnanvapauslain mukaan maakunta määrittelee asiakkaasta maksettavan kiinteän vuosikorvauksen asiakkaan iän, sukupuolen, sairastavuuden, työssäkäynnin ja muiden sosioekonomisten tekijöiden perusteella. Valmista ratkaisua siihen, kuinka korvaus määritellään ei ole, vaan tämä kriittinen tehtävä jätetään maakuntien huoleksi. Ministeriön virkamiehet sanovat, että maakunnat joutuvat rakentamaan toimivan korvausjärjestelmän yrityksen ja erehdyksen kautta. Kestää hyvinkin pitkään, ennen kuin järjestelmä on jotakuinkin oikeudenmukainen. Kokeiluiden aikana väliinputoajat kärsivät.

Riski 2: Valtavat säästöt vanhusten hoidosta

Sote-uudistuksella tavoitellaan 3 miljardin euron säästöjä suhteessa nykyiseen kustannuskehitykseen. Näistä 0,7 miljardia tulisi laskelmien mukaan vanhuspalveluista. Valtioneuvoston teettämien laskelmien mukaan tämä edellyttäisi muun muassa sitä, että 40 % ympärivuorokautisen palveluasumisen asiakkaista siirrettäisiin kotihoitoon.

Neljäkymmentä prosenttia on aivan valtava luku, kun tietää, kuinka suuressa palveluntarpeessa useimmat palvelutalojen iäkkäät ovat. Vaikka heille järjestettäisiin erillisiä tukipalveluita, näin moni heistä ei voi turvallisesti pärjätä yksin kotona. Ellei sitten kotihoito ole uusi nimi jollekin uudelle palveluasumisen mallille – sellaiselle, jossa kustannukset ovat yhtä korkeat, mutta jossa suurempi osa niistä vieritetään asiakkaan itsensä maksettavaksi, niin että kaikki rahat on varmasti syöty ennen kuolemaa.

Lisäksi säästötavoitteen toteutuminen edellyttäisi sitä, että kotihoidon henkilöstön tuottavuutta nostettaisiin. Kotihoidon henkilöstö on jo tällä hetkellä äärimmäisen lujilla. On sinänsä hyvä, että etsitään hoitajien työtä sujuvoittavia ratkaisuja, mutta niistä syntyvät lisäminuutit tarvitaan laadun parantamiseen, ei lisätyöhön.

Ylimitoitetut säästöt sosiaali- ja terveydenhuollossa kääntyvät paitsi ihmisarvoa myös itseään vastaan, kun asiakkaiden kunto heikkenee huonossa hoidossa. Parasta säästöä ja tuottavuutta ovat hyvä hoiva ja kuntoutus. Jos emme hoida vanhuksiamme hyvin, niin mikä oikeutus meillä on edes hyvinvointiin, jonka keskellä elämme?

Valinnanvapaus hyvin toteutettuna on hyvä asia. Huonosti toteutettuna se on katastrofi. Sote-uudistuksen kohdalla, jos missä, tarvitaan nyt hallitukselta todellista rehellisyyttä ja vastuuntuntoa. Emme voi aloittaa peruuttamatonta kokeilua, jonka panoksena on kaikkein heikoimpien hyvinvointi, terveys ja elämä.

Uudenmaan kannanotto

Uudenmaan maakuntavaltuusto teimme eilen yhteisen kannanoton sote-uudistuksesta. Uudistus ei ota huomioon maan suurimman maakunnan ja pääkaupunkiseudun erityispiirteitä eikä sovi alueen tarpeisiin. Sote toisi tullessaan suuria toiminnallisia ja taloudellisia haasteita ja lisäisi byrokratiaa. Lisäksi siitä tulisi tällä mallilla vaikeasti hallittava ja monimutkainen.

Kannanoton viesti hallitukselle on, että sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistaminen on tarpeellista, mutta sitä ei nyt tehdä hallitusti. Uudenmaan maakuntavaltuusto esitti, että sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistamisen rakenteeksi etsitään yhdessä alueen kuntien ja muiden toimijoiden kanssa toisenlainen malli kuin nyt käsittelyssä oleva. Tähän on helppo yhtyä.

Mikäli hallitus ei nöyrry tosiasioiden edessä ja korjaa räikeimpiä esityksessä olevia virheitä, olisi yksistään Uudenmaan näkökulmasta järkevämpää kaataa koko sote-uudistus ja siirtää se seuraavalle hallitukselle.