Helmikuun alun kemianteollisuuden 2 päivän lakko lähenee. Tarkastellaan kirjoituksessa lakosta seuraavia vahinkoja, kuka kaiken maksaa ja miten lopulta käy.

Tappiot verotuloihin sekä arvonlisään Suomessa

Tällä hetkellä kemianteollisuudessa noin 35000 suoraa työpaikkaa. Kemianteollisuuden vaikuttavuus seuraava veroihin sekä työpaikkoihin seuraava vuositasolla:

-10 kemianteollisuuden työpaikkaa luo 18 työpaikkaa muualle talouteen

-Kolme kemianteollisuuden työpaikkaa luo 4 työpaikkaa palveluihin

-Kemianteollisuus luo lähes kymmenen miljardin arvonlisän vuosittain Suomeen

-Kemianteollisuus luo yli 3 miljardin verokertymän vuosittain Suomeen

Nyt arvioidaan noin lakon pituudeksi kaksi päivää ja lakko koskee 7000 työntekijää ja kattaisi siten 20% alan työntekijöistä. Viikkoja kestävän alasajon, 2 päivän lakon ja sitä seuraavien viikkojen ylösajon aiheuttama suora verokertymän menetys arviolta 2024 vuoden osalta noin 180 miljoonaa euroa. Arvonlisän menetys lakon aikana Suomelle arviolta 600 miljoonaa.

Pitemmän ajan vaikutukset työllisyyteen sekä markkiosuuksiin tarkentuvat myöhemmin

Tämän lisäksi myöhemmin lisäkustannuksia aiheuttaa esimerkiksi metsäteollisuuden alan lakkojen jälkeen tutuksi tulleet markkinaosuuden menetykset tai jopa asiakkaiden menetykset sekä tuotannon siirtyminen muihin maihin.

Työllisyysvaikutukset saattavat jopa korostua nykyisten heikkojen kemianteollisuuden näkymien vaikutuksesta. Tarkastin itse Kokkolan helmikuun lakon piirissä olevien yritysten taloustietoja ja siellä osui silmään jokunen hyvin heikkoa tulosta viimeaikoina tehnyt yritys. Oletan lakon seurauksena yrityksissa tappioiden rajoittamiseksi/kompensoimiseksi aiheutuvan muutaman prosentin lomautus/irtisanomistarpeen. Työtaistelun alaisissa yrityksissä määrä saattaisi olla luokkaa 70 henkeä tai jopa useita satoja. Toivottavasti kemianteollisuuden kohtalainen investointi-luottamus tilanne kuitenkin säilyy.

Hakaniemen hegemonia veneessä tai yhteisessä veneessä

Suomen keskipisteessä asuvana (Oulu) alkaa nyt minulla olla mitta täynnä veronmaksajan, palkansaajan, yrittäjän, kuntapäättäjän sekä perussuomalaisen poliitikon roolissa. Täällä reaalielämässä rahan ja resurssien puute on huutava: hoitoon pääsy terveydenhuollossa takkuaa, edullisia peruspalveluita joudutaan laittamaan kiinni, velkaantuminen kunta-alalla pahenee. Pitää pystyä tekemään paremmin. Mutta Hakaniemestä ja ylipäänsä Helsingistä kantautuvat viestit lannistavat päivä toisensa jälkeen: Miksi takerrumme näin pieniin asioihin, kun meidän tulisi ratkaista katastrofaaliset ja olemassa oloa uhkaavat ongelmat.  

Siirretään Hakaniemi Tallinnaan

Samaan aikaan päivästä toiseen viimeiset puoli vuotta olemme joutuneet katsomaan työmarkkina-osapuolien sekä hallituksen väärillä työkaluilla sekä väärään aikaan tapahtuvaa asioiden kankeamista. Me täällä Oulussa osaamme kyllä täysin omin nokkinemme hoitaa työpaikoilla vallitsevat ongelmat. Hakaniemen hegemonioita ei tarvita täällä vääntämään julkisuudessa jotain mystistä imago- ja mielikuva-kampanjaa. Siirretään koko Hakaniemi vaikka Tallinnaan. Monessa ongelmatilanteessa ratkoessamme innovatiivisesti törmäämme Hakaniemi-sääntö-Suomen rajoituksiin. Usein työntekijän tappioksi.

Ja veronmaksaja maksaa lystin

Mitä ihmeen järkeä tapella jostain yhden sairaspäivän palkasta koko talvea: minä itse kuitenkin maksan kaiken kuntatyöntekijänä sekä kuntalaisena korkeampina veroina. Tätä ei moni julkisen sektorin lakkoilija ymmärrä: ei rahaa mistään tupsahda. Itse tämä maksetaan kaikki. Jokainen ylimääräinen euro otetaan velaksi ja sen velan maksaa palkansaaja veroissaan. Kuntien kohta aloittaessa karsinnat velkaantumisen rajoittamiseksi, työpaikat vähenevät ja palkkojen maksukyky heikkenee lisää ilman uusia rahoitus malleja. Julkisen sektorin työntekijä maksaa itselleen käytännössä kaikki edut. Samasta lompakosta.

Usko mennyt myös ammattiliittoihin

Seuratessani oman liittoni (Eläinlääkäriliitto) sekä yläjärjestöjen (Akava, SAK) epäloogisia ulostuloja, olen omalta osaltani tehnyt johtopäätökseni ja eronnut Eläinlääkäriliitosta. En jaksa uskoa ay-liikkeen toiminnan kehittymiseen ohjelmien ollessa jo oman organisaation ulostuloissa sisäisesti ristiriidassa. Työelämän etuja pitäisi kehittää, vientivetoista mallia vastustetaan ja kuitenkin pitäisi verotusta laskea. Ei mitään järkeä.

Afrikka Suomeen, duunarilla vitsit keittiön pöydän ääressä vähissä

Työttömyys lisääntyy ja 300 tuhannen työttömän riivaamassa Suomessa pitäisi SAK:n mukaan kuskata roppakaupalla afrikkalaisia duuniin Suomeen. Ja ilmasto pelastetaan siinä sivussa. En toisaalta usko työnantaja osapuolen ajoittain käyttämään voima-väsytys-politiikkaan tyäntekijöiden lakkojen murtamiseen. Ainoa, mikä kirpaisi kunnolla olisi lakkokassojen ajaminen aivan tyhjäksi. Sen jälkeen olisi ainakin jonkin aikaa rauhallista.

Mutta mikä olisi työntekijöiden henkinen tila raskaan taistelun jälkeen?

Jo nyt monessa duunariperheessä keittiön pöydän ääressä on vakava ja alakuloinen tunnelma toimeentulon heikkenemisen vuoksi. Energian hinta sekä korkeat korot syövät arkipäivästä vitsin aiheet. Toimeentuleminen on vakava asia. Palkka ei tahdo riittää, kaikesta pitää tinkiä joka välissä.

Mikä on ja tulee olemaan lakon jälkeen työntekijöiden ja toisaalta yrittäjien moraalin, itse-luottamuksen ja koheesion tila?

Pitkä ja kallis työtaistelu kevät keskinäisine riitoineen aiheuttaisi moraalin, itse-luottamuksen ja koheesion rapautumisen. Erityisesti koheesion olemme menettäneet viimeisinä vuosina repivien poliittisten kamppailujen sekä yhteiskunnan itsetuhoisen toiminnan seurauksena. Instituutiot, joille olemme antaneet luottamuksemme, ovat pettäneet pahanpäiväisesti Pisa-tuloksien, julkisen talouden velkaantumisen muodossa sekä Venäjä-nuoleskelijoiden myötä. Minne Molokin kitaan ne meidän verotulot oikein imeytyvät?

Jos aiomme nousta, meidän on pystyttävä maailman parhaaseen työmarkkinapolitiikkaan puhtaalta pöydältä. Nyt näyttää, että Suomi ajetaan ensin alas. Raunioiden savun hälvettyä kaikki palaavat nöyränä pöytään. Kunhan rahaa on menetetty niin paljon, että sieluun käy helvetin kipeää. Oletko koskaan tavannut aidosti onnellista työtaistelijaa lakon päätyttyä?

Mitä sitten? Mitä kemianteollisuuden 180 miljoonalla eurolla sitten saisi tehtyä?

Osa suosikkini on hyvinvointialueellamme Pohteella kovan väännön jälkeen lakkautetut lähipaloasemat. Pienten paloasemien toiminnan jatkaminen: kustannus vuodessa 30 tuhannen euroa, kolmelle paloasemalle rahaa kuluisi noin 90 tuhatta. Jäljelle jää 179,9 miljoonaa euroa. Käytetään meidän pohteelaisten palkkoihin ja voimme maksaa lähes 1000 e /kk lisää bruttopalkkaa. Tai muunlaiseen toiminnan kehittämiseen.

Seuraava vaihtoehto olisi luonnollisesti rahojen antaminen veronpalautuksina eli joko velkojen maksuna tai veroprosentin laskuna arvon suomalaisille veronmaksajille. Tämän kevään jälkeen ei tarvitse tällaisiä ajatuksia viljellä.

Mutta siitä huolimatta laitetaan Suomi kiinni. Oikein kunnolla. Menetetään rahaa. Pysytään köyhinä. Ruoskitaan itseämme kovaa.

Amen.