Yhteisöllinen hyväntekijä voi olla myös tunnevammainen ja narsisti. Poliitikkojen ja yhteisönsä näyttävien tukipilareiden joukossa näitä voi tavata ja tunnistaminen on lopulta helppoa. Heillä on oma poppoo tai ryhmä, joka “tukee” heitä ja muihin ryhmiin (puolueisiin) asennoidutaan jopa raivokkaan vihamielisesti. Toki myös oman ryhmän sisällä kilpeileviin “hyväntekijöihin”.

Tästä tunnistat

Tutkijat ovat keksineet joukon väittämiä, jotka kertovat yhteisöllisestä narsismista. Yhteisöllinen narsisti on taipuvainen liittämään itseensä esimerkiksi seuraavia luonnehdintoja:

– Olen avuliain ihminen ketä tiedän.

– Tuon maailmaan rauhaa ja oikeutta.

– Olen paras ystävä mitä kukaan voi itselleen toivoa.

– Minut muistetaan kaikista niistä hyvistä teoista, mitä olen tehnyt.

– Olen kaikkein lämminsydämisin ihminen yhteisössäni.

– Minusta tulee kuuluisa maailman ongelmien ratkaisijana.

– Rikastutan suuresti muiden elämää.

– Tuon ihmisille vapautta.

– Olen uskomattoman hyvä kuuntelija.

– Olen kykeneväinen ratkaisemaan maailman köyhyysongelman.

– Minulla on erittäin positiivinen vaikutus muihin ihmisiin.

– Olen erittäin ymmärtäväinen ihminen.

– Teen maailmasta paljon kauniimman paikan.

– Olen poikkeuksellisen luotettava ihminen.

– Minusta tulee kuuluisa ihmisten hyvinvoinnin edistäjänä.

Oikein hyvää yötä ja alkavaa viikonloppua. Muistakaa seurata muutakin kuin poliitikkojen peliä, jalkapalloa ja mediasirkusta. Jos olet huolissasi siitä, oletko narsistisesti terve, juo narsismin lähteestä. Sama kun parantaa saman ja sen saat mitä pakenet.

Jos tapaat yhteisöistä yhtenään puhuvan poliitikon, jota ei ikinä näy talkoissa, olet kohdannut yhteisönarsistin. Köyhistä puhuessaan yhteisönarsisti rakastaa köyhyyttä ja vihaa köyhiä. Terve ihminen vihaa köyhyyttä, puhuu siitä harvoin, ja rakastaa köyhiä. Ei hän siitä pidä ääntä vaan toimii arvojensa ja moraalin, emotionaalisen tunnemaailmansa ohjaamana. Yhteisönarsistilla ei sellaista ole lainkaan.

Yhteisönarsisti ei tunne lähimmäisen rakkautta käytännössä lainkaan yhteisöllisenä ominaisuutena. Siksi siitä on myös niin helppo poliitikon puhua siinä missä aiheista, jotka terveelle ihmiselle ovat arkoja ja niistä vaietaan. Kun tapaat saarnaajan, joka vaahtoa synneistä ja muista suurista tunteistamme, itkettää herkkiä ihmisiä kuolemsynneillämme, olet varmasti kohdannut yhteisönarsistin. Kun tapaat näyttelijän, kohtaat samalla narsistin.

Keskiajan kirkko koulutti pappeja, jotka puhuivat munkkilatinaa ja pyhiä kieliä opetettiin. Koko myyttinen rakennelma perustui samalla kykyyn oppia retoriikkaa. Isak Pihlman oli tällainen ensimmäinen suomalainen kouluttaja Turun ja Helsingin yliopistoissa ja ehdolla myös ensimmäiseksi piispaksemme. Hän oli naimisissa Ståhlbergin, kirkkosuvun edustajan kanssa.

Nyt vain elämme raadollista media-aikaa, jossa oppeja ei haeta maailman johtavista yliopistoista. Suomalaisia toimi siellä myös rehtoreina Pariisissa. Emme ole metsäläisiä ensinkään.

Kun oman rakenneohjelmansa yhteisönarsisti tuo vaikka väkisten muun yhteisön hyväksyttäväksi; maakunnan, oman kaupungin pelastavana ihmeenä yhtenään joko hallituksen tai valtuuston päätettäväksi, vaikka läpi harmaan kiven, hän on TAATUSTI yhteisönarsisti, joka ei oikeasti tunne lainkaan ohjelmansa emotionaalista sisältöä ja pohdi sen vaikutuksia siellä lasten, vanhusten, kyläyhteisöjen elämässä. Se ei häntä kiinnosta emotionaalisesti lainkaan. Hänellä ei ole tunnesidosta muuhun kuin valtaan ja sen käyttöön, omaan egoonsa ja sen hoitamiseen.

Kun yhterisönarsisti vaahtoaa huolistaan medioissamme, hän ei oikeasti ole lainkaan kiinnostunut yhteisön sisäisten tunteiden ja ihmisen tunne-elämän selvittämisestä. Hänellä ei ole sitä lainkaan, kykyä aistia yhteisön tunteita. Yhteisönarsisti puhuu kyllä oppimallaan tunnekielellämme mutta ei ymmärrä, kuinka sama tunnekielemme on terveelle ihmiselle myös tunteita avaava. Hän käyttää kieltä välineenä tunteiden liikutteluun kuten ammattinäytelijä tai donhuanimia sairastava naisten hurmaaja tai Peter Pan tautia sairastava lapsi.

Kun tapaat valtuustossa saarnaajan, joka on joka asiasta huolissaan ja kertoo, kuinka asia olisi korjattava, kuinka juuri hän sen korjaa, olet tavannut yhteisönarsistin. Terve ihminen välttelee näiden tuneiden esittelyä kameroitten edessä tai pyrkii vaikuttamaan neuvotellen yhteisön sisällä, punniten kuinka yhteisö reagoi uuteen asiaan ja miten se sen voisi myös itsenäisesti toteuttaa joutumatta kriisiin. Kyse on osallistuvasta tutkimuksesta, jossa oppinut osapuoli ei tyrkytä asiaansa yhteisön sisälle ja ulkopuolisten sen sinne, yhteisön elämään ja sosiaalisiin rakenteisiin, sosiaaliseen pääomaan ja kulttuuriin, väkisten tuomana.

Demokratia toi esille narsistiset piirteemme. Äänestämme suurina massoina ihmistä ja puoluetta, joka julistaa olevansa sinun ja minun asialla. Olevansa muita parempi ja kykenevämpi. Sen mainostamiseen ja markkinointiin käytetään tolkuttomasti. Mitä näkyvämmin itsesi kiittelet yhteisön hyväntekijänä ja haukut kaikki muut saman koulukunnan narsistit, saat myös julkisuutta. Tähän tehtävään, narsististen piirteiden näkyvään esittelyyn, ihmisiä alettiin jopa kouluttaa. Heistä tuli tämän osaamisen ammattilaisia ja näyttelijöitä. Ehdokkaiksi alettiin hakea henkilöitä, joilla oli jo tunnettu narsismin häiriö ja sillä saavutettu näkyvä julkisuus. Syntyi poliittinen broileri.

Eniten alan ammattiin koulutti toimittajan työ. Siinä haetaan yksinkertaisia ratkaisuja helpoin sanakääntein monimutkaisiin tehtäviin. Samalla näkökulman on oltana joko negatiivisen tai ainakin kriittisen. Julkisuutta ei hävetä vaan sitä haetaan ja moraalisia sekä eettisiä omia piirteitä korostetaan ujostelematta. Röyhkeys on ysteisönarsistin tyypillinen tapa esitellä asiansa, ylimielisyys. Kaikki keionot ovat luvallisia ja juuri tämä vei oman aikamme sosiaalisen median perinteisen median matkimiseen, kömpelöllä tavalla negatiiviseen ja äärimmäisen ahdistavaan maailmaan, jossa hallitsevat vaikeat narsistiset tai yhteisönarsistiset piirteet ja luonnehäiriöt. Näistä helpoin oli luonnollisesti populismi. Koko Eurooppa ja Yhydysvallat ovat nyt täynnä ääriliikkeitä, individualismia ja Trumpin kaltaisia yhteisönarsisteja. Kun sitten olisi lunastettava lupauksiaan, tehtävä omin käsin ja taidoin jotain uutta, mitään ei synnykään.

Viimeiset kymmenen vuotta Suomessa yhteisönarsistit ovat pyrkineet soutamaan ja huopaamaan samoja asioita ja törmänneet siihen, ettei mitä tahansa voi tehdä välittämättä perustuslaista. Kun perustuslaki poistetaan, unohdetaan yhdessä, voidaan tehdä koko ajan uutta lakia ja lopulta sitäkään ei tarvita.

Kun laki on löperö, kuten vaalilakimme oli, sitä kiersivät ensimmäisenä ammattinsa hyvin osaavat yhteisönarsistit kokeneina lain laatijoinamme.

Yhteisönarsisti ei voi sietää sitä, että pelin politiikassa ei ole sellaisia reikiä, porsaanreikiä, joita noudattaen edetään narsistin omilla peliehdoilla. Täysin moraalittomilla ja kaukana yhteisöelämän, normaalin työelämän, emotionaalisista kokemuksista lapsena tai vanhuksena, työttömänä tai sairaana.

Kilpailu on avattava täysin rajattomalle ja moraalittomalle pelille. Oli kyse sitten mistä tahansa. Se ruokkii luonnollisesti moraalitonta anarkiaa ja lisää pelin poliitikon kykyä menestyä moraalittommassa ja yhteisön hävittäneessä ympäristössä.

About Matti Luostarinen

Prof, PhD, ScD Matti Luostarinen (natural and human sciences) birth: 100751, adress: Finland, 30100 Forssa, Uhrilähteenkatu 1 matti.luostarinen@hotmail.com Publications: Monographs: about one hundred, see monographs, Cluster art.org Articles: about two thousand, see all publications, Cluster art.org Art: Cluster art (manifest in 2005), see Art, Cluster art.org CV, see Cluster Art.org Blog: see blog, Cluster art.org (Bulevardi.fi)

View all posts by Matti Luostarinen →