Tiesitkö ennen aluevaalejamme, kuinka sosiaalialalla työskentelee toiseksi eniten suomalaisista heti teollisuuden jälkeen? Jostakin syystä sosiaalityö jäi kuitenkin terveydenhuollon varjoon aluevaaleja seuratessamme. Alalla on hyvin paljon pieniä toimijoita ja olisi ollut hyvä kuulla, miten nämä toimijat menestyvät näiden suurten alueiden kilpailutuksissa.

On syytä olettaa, että uusien suurten, kunnat korvaavien alueiden myötä, näissä kilpailutuksissa haetaan yhä monipuolisempaa palvelutarjontaa edellyttävää osaamista. Näinhän tapahtuu myös terveydenhuollossa ja usein nämä toimivat luonnollisesti myös keskenään verkottuen. Nyt en huomannut juuri yhtään keskustelua, jossa nämä olisi tuotu esille edes pintaraapaisuina. Aluetietelijänä ja suunnittelijana tätä olisi odottanut. Kuntien värittely medioissamme ei kerro siitä muuta kuin karttojen tutut harhat. Suomessa laajat pinta-alat vielä harhauttavat paljon enemmän kuin Keski-Euroopassa. Vain pääkaupunkiseutua hajottaen kaupunginosiin siitä saa hivenen myös suunnitteluapuakin.

Kun palvelua tarjottiin aiemmin yli 300 kunnan alueella nyt Suomen kartta kattaa 21 aluetta, olkoonkin että ainakin aluksi vaikkapa Kilpisjärvellä ja Muoniossa, jotka ovat jääneet ilman edustusta Lapin valtuustossa, elämä jatkuu Rovaniemeltä nähtynä Muonionjokivarressa liki samoin kuin Torninjokivarressa tai Kemijokivarressa tai Ounasjokivarressakin. Siinä on liki puoli Suomea ja Rovaniemi jossakin kaukana etelässä, satojen kilometrien saavuttamattomissa. Yhtä hyvin voit jatkaa Ouluun tai Helsinkiin lentäen. Näin minäkin tein nuorempana ja jatkoin Vantaalta maailmalle.

Rovaniemen kaupunki ja sen suuri maalaiskunta liittyivät toisiinsa Mikko Jokelan toimiessa maalaiskunnan kunnanjohtajana ja näin syntyi maailman suurin kaupunki pinta-alaltaan. Itärajalta on mahdollista kulkea läpi Suomen Pohjanlahdelle pysyen koko ajan kaupunkikunnassa. Tosin tapaamatta matkalla yhtään ihmistä mutta toki jonkun suden ja kaiken aikaa metsässä pysyen.

Suomessa väestön pakkautuminen kaupunkiin, keskuskaupunkeihimme, on ollut kaiken aikaa suurten ikäluokkien aikuistumisen myötä pysyvä ilmiö ja lapsille periytyen. Samaan aikaan väestön huoltosuhde on heikentynyt, ikääntyneiden määrä kasvanut räjähdysmäisesti ja näillä uusilla hyvinvointialueilla tulee olemaan tiukkaa rahan kanssa. Se johtaa yhä kasvavaan palvelujen keskittämiseen ja monituottajuuteen.

Kilpailutus, jota valtion rahoittamilla palveluilla hoidetaan, johtaa hintojen polkemiseen ja näin myös laadukas toiminta vaarantuu. Tämä koskee etenkin niitä alueita, jossa etäisyydet ovat suuria ja ongelmat ovat olleet olemassa jo ennen nyt tehtyä uudistusta. Kunnilla ja kuntien päätöksentekijöillä on ollut kovin epärealistinen käsitys siitä, mihin hintaan tällaisia monituottajapalveluja voidaan hankkia. Päättäjien tuntemus sotesta on ollut yhtä kehnoa kuin Suomen maantiedon tuntemuskin. Tieteestä taas ei ole hajuakaan ja tietokin on oman kunnan ulkopuolelle siirryttäessä hepreaa turistin tietoa.

Oma kokemukseni on Hämeessä tätä prosessia seuraten ja kaikki Lapin jokilaaksot moneen kertaan haastatellen tutkijana yhtäällä ruohonjuuritasoinen ja toisaalla aluetaloutta tutkineena konkreettinen suunnittelutehtävä, myös opiskelijoilleni sen aikanaan siirtäen. He eivät tunne alan tieteitä lainkaan kouluopetuksen pohjalta ja sieltä saadut tiedot ovat nekin virheellisiä ja ensin unohdettava. Niin suuri muutos maailmankuvissamme on tapahtunut aika- ja paikkatieteitten kohdalla omana aikanamme sekä alkaen digiajan synnystä ja tutkimusvälineistämme.

Lastensuojelu, ikäihmisten asumispalvelu, vammaisten hoito ja huolto, päihde- ja mielenterveyskuntoutus ovat vasta kaikkein haavoittuvimpia aloja, jotka ehkä jotenkin tunnemmekin, jolloin uusikin valtuutettu tehtävässään oman kuntansa alueelta oivaltaa, kuinka nykyisiä maakuntia on toki pilkottava jälleen kerran pienempiin alueisiin. Se miten pienemmät palvelujen tarjoajat ovat mukana kilpailussa, ei sekään saa unohtua uusilta päättäjiltä huomaamatta, kuinka pelkkä Rovaniemi alueena edustaa perinteisen maakunnan kokoista aluetta hoidettavaksi.

Miten toimijat kykenevä yhteistyöhön ja verkottumaan, on sekin kyettävä hoitamaan välittämättä vanhoista kuntarajoista myös omistusjärjestelmiä samalla muuttamalla. Tällöin monipuolisuus ei saa muuttua laadusta tinkimiseksi vaan sitä tulisi nykyisestää kyetä nostamaan ja tehdä siitä arvo sinänsä.

Hyvinvointialue on yhtäällä ikään kuin uusi kunta mutta poikkeaa etelän pienten kuntien alueella rajusti Lapin kaltaisista alueistamme. Puolta Suomea pohjoisessa ei hoideta samoin kuin ruuhka-Suomen ytimessä eläen. Toisaalta pienintäkään kuntaa ei saisi sortaa vaan toteuttaa mallit perustuslakimme mukaan ja tasa-arvoisesti jokaista ihmistä kohdellen. Tällöin ihmisen sijainti kartalla on syytä unohtaa kokonaan.

Tämä vaatimus koskee myös rahoittajaa eli nyt valtiota, joka maksaa kulut. Jos valtio ei valvo tehtäviään, oikeuslaitoksen tehtävä on se suorittaa. Tässä meillä törmätään taas perustuslakiin ja sitä valvovaan eduskuntaan. Me luotamme poliitikon hoitavan sekä lakien valmistelun, toimeenpanon ja oman työnsä laillisuuden valvonnankin. Tämä epäkohta olisi tullut korjata jo K.J. Ståhlbergin aikana hänen kuvatessaan hallintoalueen asukkaiden itsehallintoalueitamme.

Itsehallinnollisen alueen asukkaita on kohdeltava perustuslain mukaan tasa-arvoisesti. Näin myös Lapin suurjokien varsilla ja Hämeessä, Savossa ja jokaisessa uudessa hyvinvointialueen rajojen sisälle jäävän maakunnan sisällä. Se että vaaleihin osallistui vain vajaa puolet kansalaisista, kertoo mahdollisesti myös epäluottamuksesta ja uskottavuuden puutteesta. Me emme oikein usko kuinka sektorihallinnon ja kuntien rajat noin vain katoaisivat toisiamme vuosisadat kivittäen ja keskenämme kilpaillen kymmenessä eri puolueessa ja yli 300 kunnassa asuen.

Väite, jossa oletetaan kunnan asukkaan tuntevan asukkaittensa tarpeet parhaiten, ei tietenkään pidä paikkaansa. Oman kokemukseni mukaan he eivät tunne kuntaansa kuin enintään tyydyttävästi. Ongelmien ratkaisuun vaadittavat tiedot ja valtuudet ovat pääsääntöisesti viranhaltijoilla. Kuntayhteistyötä tutkineena ja ohjanneena tiedän, kuinka kyseessä on avun tarvitsijoiden ja asiantuntijoiden keskinäinen luottamuksellinen vuoropuhelu ja neuvonpidot. Kun kyse on sairaudesta, tarvitaan lääkärin diagnoosi ja valtuudet hoidon antamiseen. Sosiaalipalveluiden kohdalla mukana on usein monialaisesta ammatillisesta osaamisesta samaan aikaan. Sektorirajat on ymmärrettävä hävittää siinä missä vanhat kuntarajatkin. Se ei käy hetkessä edes sähköisen viestinnän kohdalla.

Sektorihallinnon rajojen katoaminen vähentää byrokratiaa siinä missä kuntarajojenkin katoaminen. Kuntayhtymissä tätä on jo harjoiteltu ja Lounais-Hämeessä se osataan. Forssan mallia on kiitelty. Hyviä malleja ei ole syytä hävittää. Sen sijaan tietojärjestelmää tulee nyt kehittää asiakkaitten ongelmia ratkaisevaksi ja hoidon tulosten arviointiin. Hyvinvointialueella on mahdollisuus myös päästä nykyistä paljon parempaan palveluun niin haluttaessa. Valtion mukana olo ei estä järkeviä ratkaisuja, silloin kun tavoitteet ovat yhteisiä ja sellaisiksi myös hyvinvointialueen sisällä koettuja. Tämän kokeminen ja koulutus on ongelmallista, jos valtaosa suomalaisista ei nyt koe uutta rakennetta omakseen ja se on suomalaiseen tapaan politisoitu ja pilattu jo kehnosti menneen vaaliyön aikana. Kun yli puolet jättää äänestämättä, se kertoo luottamuspulasta, ei innosta uuteen ja meitä yhteisesti yhdistävään.