Välttämättömästä on tehtävä hyve

Yli vuosikymmenen jatkunut pyrkimys muuttaa hallintomme rajoja alkaen Paras hankkeesta ja jatkuen sotesopiin  vei kolmen ässän hallituksen hetkeksi kriisiin. Oikeammin taustalla on paljon enemmän kuin vuosikymmenen mittainen kädenvääntö. Suomi ja maantiede sosiaali-. ja kulttuurimaantieteenä, ei vastaa samaan kuin mihin talousmaantiede tai luonnonmaantiede  asettavat rajojaan.  Nyt mukana oli lisäksi annos poliittista maantiedettä ja se mikä vielä puuttui oli suunnittelumaantieteen vaatima kansainvälinen tiede, osaaminen ilman kukkoilua.

Medioitten väärä tulkinta

Riidan aiheet olivat medioittemme tulkintana joko vanhoissa rajoissa, regionalismissa, tai vallan himossa, ikiaikaisessa tavassa jakaa alueet keskusalueisiin ja maaseutuun niiden vaikutusalueena sekä luonnonvarojen tuottoon, soterahojen herruuteen.

Takavuosien puolueemmekin syntyivät tavalla tai toisella alueista, yhdyskuntarakenteista ja maailmankuvasta, jossa osa meistä edusti primaareja elonkeinoja, alueisiin sidottuja ammatteja, ja toiset taas jalostavia tai palveluja jakavia elinkeinojamme. Näin puolueetkin muuttuivat, kun näiden ihmisten lukumäärät äänestäjinä vaihtelivat ja he  kadottivat juurensa alkuperäiseen sekä samalla modernisaationa pidetty kehitys, kaupungistuminen ja kaupunkilaistuminen, vaati rakennemuutosta sekin. Puolueet vaihtoivat nimiään ja seurasi puoluehajaannuksia.

Median tapa, ja monen tutkijankin taipumus tulkita maailma menneen maailman kuvajaisena, vie aina enemmän tai vähemmän kaksinapaiseen dikotomiaan. Näin nytkin, kriisiksi kutsutun kohdalla, keskustan ja entisen maalaisliiton oletettiin hakevan malleja, jotka ovat lähempänä peruskuntia ja vanhaa maakuntahallintoa sekä kokoomuslaisten etsivän vaikutusalueiden, siis maaseudun ja periferian sijasta ydinkaupunkejaan ja äänestäjiään keskusalueilta, pyrkien samalla lisäämään valtaansa  maakuntarajojakin siirrellen suuremmiksi. Siis palaten 1960-luvun maantieteeseen, Suomessa Lauri Palomäen keskus- ja vaikutusalueisiin, jonka juuret ovat hyvinkin kaukana historiassa.  

Asiat eivät ole nyt sitä miltä näyttävät

Ajattomassa ja paikattomassa maailmassa asiat alkavat näyttää medioissamme muulta kuin mitä ne oikeasti lopulta ovat. Mediayhteiskunnassa kun asiat ovat sitä miltä ne näyttävätkin, populistisia. Se on väärä ja virheellinen tapa välittää tietoa, mutta näin politiikassa tapahtuu ja siihen perustuu myös medioitten tapa harrastaa mediapopulismia myydäkseen paremmin tuotteensa.

Näin myös puolueemme menettelevät oppositiossa olleessaan. Hallituksessa toimitaan luonnollisesti toisin. Alkuunkaan kaikki siellä toteutettava kun ei ole tarkoitettu kenen tahansa ymmärrettäväksi. Perustieteitten sovellukset kun ovat alan erikoisosaajienkin hallittaviksi koko ajan muuttuvia.

Asiantuntijaorganisaatio on vaikeasti lähestyttävä popularisoiden sen sanomaa populistiseksi mediaksi tai politiikaksi. Vielä vaikeampaa sen asiaa on toteuttaa hallituksessa ja monen kompromissin kautta eläen. Tärkein taito on silloin kyetä hyväksymään välttämätön hyveenä ja uskoa asiantuntijaan.

Sosiaali- ja terveyspalvelut ovat koko ajan muuttumassa ja kehittymässä, kansalaiset liikkuvat ja palveluja hankitaan toisin kuin takavuosina. Keskus- ja vaikutusalueet vanhenivat nekin myös Suomessa jo 1980-luvulle tultaessa ja tuon  ajan maankäytön kaavoittajat seutukaavoineen siirtyivät vähin erin historiaan hakien uutta paikkaa aluesuunnittelussa. Ei niihin enää voi palata ja näin taantuen 1960-luvun Suomeen. Tällaista kartanokokoomuslaista ajattelua tapaa oikeastaan puhtaana enää Hämeessä ja Lahden ympäristössä, jossa yliopistoa ei Päijät-Hämeessä ole lainkaan.

Unionin ehdoilla muututtiin Suomessakin

Liittyminen Euroopan Uniponiin pakotti suomalaisetkin hyväksymään sellaisen käytännön, jossa paikallinen demokratia, ei siis keskusjohtoinen kuten aikaisemmat läänimme, käytti unionilta hankittua rahaa.   Se oli myös usein innovatiiviseksi tarkoitettujen ohjelmiensa myös toteuttaja kouluttajineen, tutkijoineen, yrittäjineen ja hallinnollisine organisaatioineen.

Tästä sosiaalityöhön ja terveydenhoitoon tarkoitettu rahoitus ei ole poikkeus olkoonkin, että näin Suomessa aluksi ajateltiin vanhana historiallisena köyhäinhoidon ja vaivaistalojemme traditionamme.

Etenkin vanhat teolliset yhdyskunnat patruunoineen edustivat tätä traditiota, mutta toki tätä tavattiin myös maaseudulla ja maakuntalehtemme pitivät yllä tätä perinnettä yhdessäoloyhteisön Gemeinschaft -perintönä. Gesellschaft -tyyppiset asiaorganisaatiot tulivat sinne myöhään, vasta yhdyskuntarakenteemme murrosvuosina 1960-luvulta alkaen.

Muualla Länsi-Euroopassa tämä vaihe oli sivuutettu paljon aiemmin mutta käyttäen siihen myös runsaasti aikaa. Toki Euroopasta löytyy tänäänkin runsaasti ns. perinnekuntia suljettuine yhteisöineen ja toki niitä tapaa myös Yhdysvalloissa.

Kun aiemmin vähemmän kiinnostava sosiaali- ja terveyshallinto loputa yhdistettiin myös Suomessa, samalla niiden merkitys yli 20 miljardin bisneksenä kasvoi. Kuntien kohdalla se merkitsi usein  valtaosaa budjetista ja ikääntyvän kansakunnan kohdalla tämä oli erityisen kasvuhakuinen osa julkishallintoa, johon myös yksityinen alan yritystoiminta oli erikoistumassa ja tulemassa maahan myös rajojemme takaa.

Sen sijaan, että rajoilla olisi ollut erityistä merkitystä, niiden merkitys entisestään väheni ja vähenee jatkossa koko ajan halusimme tai emme. Tähän hallituksemme oli sopeuttamassa koko aluerakennettamme, ei vain yhtä sen osaa. Tästä kiitos perussuomalaisille ja keskustalle.

Historiallinen välttämättömyys

Mistä sitten riita syntyi, jos ei alueista ja niiden koosta, maakuntahallinnosta tai

halusta yhdistää sotealueet jo tässä vaiheessa laajempaan aluerakenteen muutostarpeeseen ja vanhojen hallinnollisten häkkyröiden  ja himmeleiden purkamiseen?

Kun maantieteessä korjataan jotain,  se heijastuu kaikkeen ja taustalla on aina historiallinen polku ja sen tuomat rakenteet, usein vuosisataiset. Aluetieteet horisontaalisina tieteinä on aina yhdistetty myös Suomessa historiallisiin aikatieteisin, vertikaalitieteisiin. Topelius teki tahollaan tätä työtä myös maantieteilijänä ja osin tietämättään. Näin tieteet ja niiden sovellukset pääsääntöisesti etenevätkin. Suuret yksittäiset löydökset ja niiden esittely tieteessä ovat vain jäävuorten huippujen kuvaamista, jos sitäkään.

Geopolitiikka maantieteenä on tästä tyyppiesimerkki ja Venäjällä sitä on harrastettu Suomea paljon kauemmin ja menestyksellisemmin. Samoin Yhdysvallat ymmärtää tätä tiedettä suomalaisia paremmin ja käyttäen oman aikamme menetelmiä yhdisteltäessä  satelliittikuvia jo varhain 1970-luvulla nykyiseen uuteen internetin tarjoamaan tietojenkäsittelyyn robotteineen.

Juuri tätä kautta tämäkin kirjotukseni leviää ja tämän avaa pian pääosin yliopistojen kampusalueilla työskentelevät lukijani ja Euroopassa ensimmäisenä Saksassa ja Ranskassa, Belgiassa, mutta myös EU:n byrokatian sisällä. Poikkeuksen tekee vai Bulevardi ja sen levikkialue Lounais-Hämeessä sekä Perussuomalaisten blogisivusto Suomessa.

Poliittinen peli ja sen kupru

Kansainvälisessä tieteessä suomi kielenä ei edusta tiedekieltä lainkaan. Sen enempää kuin kymmenjärjestelmä matematiikkaa. Kun uutta rakennetta Suomessa pohditaan tavalla, jossa taustalla ovat omat historialliset maakuntamme tai läänitykset, ikivanhat vuorijonot ja niiden kuluneet luonnonmaantieteelliset rajamme jakaen myös vesistömme, vedenjakaja alueemme, ja infrastruktuurimme teineen ja heimoineen, silloin myös meille jaettu tieto on muuttunut koko ajan, saaden toisen sisällön kuin mihin rakenteelliseksi kutsutulla muutokselle todella pyritään.

Parhaiten kolmen ässän hallituksessa asiansa hallitsi uusin puolueemme, Perussuomalaiset. Sen johtajana Timo Soini ymmärtää parhaiten mitä populismi politiikassa tarkoittaa ja kuinka sopu saavutetaan välttelemällä hallituksessa sellaisia menetelmiä, populistisia,  jotka oppositiossa toimien ovat ymmärrettäviä.

Näin päädyttiin ratkaisuun, jossa kukkona tunkiolla olivat odotetusti vain vanhat puolueemme ja tavalla, jossa Keskustan ja Perussuomalaisten hyväksymä malli toteutui mutta kriisiksi kutsutun poliittisen pelin seurauksena. Soini pahoitteli tätä mautonta peliä ja sen mahdollisesti jättämää kuprua hallitusyhteistyössä. Kokoomus sai siinä syntipukin roolin mutta terhakoitui toki omien äänestäjiensä kokemana.

Se, oliko sotealueeksi kutsuttuja lopulta 12 vaiko 15, oli luonnollisesti yhdentekevää maassa ja maailmassa, jossa ihmiset itse ratkaisevat lopulta mistä palvelunsa hankkivat. Maassa edetään kohti talousmaakuntia, joita on nykyinen määrä, 18 kappaletta ja ne edustavat myös nykyhallinnoltaan eurooppalaista käytäntöä.

Kohti perinnekuntia

Se, miten kuntapalvelut perinteisissä pienkunnissamme muuttuvat, on vain ajan kysymys myös toisen asteen koulutuksen ja maankäytön säätelyn ja kaavoituksen kohdalla.  Yhä useampi perinnekunnaksi jäävä muuttuu osaksi nyt tehtyä talousmaakuntiemme hallintoa ja äyrin hinta tippuu alle kolmanteen osaan nykyisestään. Kiinnostus vapaa-ajan käytön suunnittelusta ei oikein riitä houkuttelemaan poliitikoksi tai kunnan viranhaltijaksi, koulun johtokunnassa istuminen.

Laskettu säästö on sekin varmasti juuri tuota haettua tavoitetta lähestyvä, jolloin edelleenkin suurimmat säästöt kyetään saavuttamaan pääkaupunkiseutumme suunnalla ja metropolipolitiikkaamme uudistaen.

Tuskin se ketään kiinnostaa, että kirjoitin tämän tekstin liki sanalleen samassa muodossa jo 1980-luvulla medioissamme, korostaen väliportaan hallintomme korjaamista ja juuri 18 maakuntamme kautta se uudistaen. Nyt uudistukseen vain vaadittiin  yksi välisukupolvi ulos ja eläkkeelle tätä uudistusta jarruttamasta.

Heillä kun oli koko ajan oma lehmä ojassa, poliittinen mandaattivirka ja tuleva eläke. Tässä asiat nyt ovat juuri sitä miltä ne myös näyttävätkin ja josta 1980-luvulla kirjoitin. Kaikki tuolloin vallassa olleet eivät noista kirjoituksista pitäneet.