Atte Jääskeläinen sanoi Helsingin Sanomien haastattelussa, että jos JSN ryhtyy liikaa määrittelemään Yleisradion journalistista linjaa, Yleisradion ”täytyy varmaan perustaa oma elin sitä varten”. Kommentti on tulkittu vihjaukseksi siitä, että Yle olisi jättämässä JSN:n.

Jääskeläinen on Ylen uutis- ja ajankohtaistoiminnan johtaja ja vastaava päätoimittaja. Hän on vastannut johtajana Ylen uutistoiminnasta vuodesta 2007. Hänen vastuulleen kuuluu nykyisin myös ajankohtaisohjelmat, urheilu sekä Ylen suomenkielinen aluetoiminta.

Jääskeläinen luonnollisesti kiistää tarkoittaneensa sitä mitä sanoi. Kun vallasta kilpailee neljä valtiomahtia mediayhteiskunnassa neljäs tahtoo olla niskan päällä. Ja kun sitä ohjaillaan julkisin varoin ja hallituksesta käsin, silloin on selvää kuka käyttää siellä valtaa. Sen lauluja laulat jonka leipää syöt.

Jos olet hallituksessa pyrit käyttämään valtaa, jos oppositiossa, raksutat hallitusta ja sen vallankäyttöä. Ylellä on hankala paikka olla näiden välissä joutumatta myrskyn silmään. Se mikä sopii yhdelle medialle ei sovi toiselle. Onko JSN aikansa elänyt kaikkien medioittemme yhteisenä elimenä ja toverituomioistuimena?

Sosiaalisessa mediassa liikkuu kavereita ja ystäviä, vähemmän tovereita. Se on epäsosialistinen media. Ei vain epäsosiaalinen media. Ja se on levittäytynyt kaikkiin medioihimme samalla. Miten JSN tätä kehitystä mukamas valvoo, digiajan hybridiyhteiskunnan globaalia elämää?

Kun sosiaalinen media syntyi moni asiantuntija halusi Suomessa sitä kutsuttavan kansalaismediaksi (popula=kansa). Yhtä hyvin he olisivat voineet kutsua sitä populistiseksi mediaksi. Ettei pääse syntyään väärinkäsityksiä. Meillä kun sosiaalinen ja sosialismi sotketaan keskenään. Takavuosien sosiaalitantat saivat hallituksessa sen naisten paikan sosiaaliministerinä. Sitä pidettiin toisarvoisena ja naisten paikkana.

Ei pidetä enää. Sote -soppaa keittää ja hämmentää jokainen poliitikko ja puolue, pankit ja rahalaitokset mutta myös pääomasijoittajat ja valtava alan teollinen toimeliaisuus sairaaloittemme ja terveydenhuollon ympärillä. Kuntien taloudesta se on paisunut ja valtiolle kävi samoin. Se on digiajan suurin innovaatiopolitiikan rahoittaja hybridiyhteiskunnassa ja kerää sinne maailman parhaat aivot.

Se kun on ollut samalla taustalla ja takana kun populismi levisi ympäri globaalia maailmaa ja sana vapautui kansan sitä käyttää. Ja kovin moni muu ilmiö sen mukana. Siihen olisi sopeuduttava vanhan maailman edustajienkin. Ei vain perussuomalaisen puolueen silloin, kun sitä nimitellään populistiseksi puolueeksi Suomessa ymmärtämättä, mitä sillä maailmalla tarkoitetaan.

Populisti vallan käyttäjänä, miljardöörinä, operoi uusimmalla teknologialla ja käyttää sosiaalista mediaa, kansalaismediaa, ei vanhoja medioitamme. Hän jopa tutkii sitä ja kehittää sen käyttöä omassa työssään, harrastuksissaan ja on askeleen edellä muita medioitamme, vallan käyttäjiämme. Donald Trump ei muuta käytäkään. Ja hänet valittiin muista medioista piittaamatta Yhdysvaltain presidentiksi. Taisivat panna hieman hanttiin, turhaan.

Jos muu maailma häntä siinä auttoi, se on sosiaalisen median ja hybridiyhteiskunnan tuotetta. Vanha media ja maailma ei kyennyt sitä Yhdysvalloissa estämäänkään. Se on jäänyt oppositioon raksuttamaan. Aina uuden ajan sarastaessa vanha valta ja sen konventionaaliset käyttäjät dogmeineen raksuttavat ja panevat hanttiin. Nyt oikein miljardien eurojen ja dollareitten voimalla.

Valta kun siirtyy aina sille, jolla on paremmat välineet ja päät käytettävissä myös ja etenkin nuorten kohdalla. Tähän me nuoria ja lapsia koulutamme. Innovaatiopolitiikan kärki-ihmisiksi maailmalla. Se on ainut keino menestyä globaalissa kilpailussa mutta myös paikallisella tasolla, lokaalisella.

Kuka kirjoittikaan kirjan ”Social media economy and strategy” vuonna 2007? Se on edelleen, googlaten nuo sanat, miljoonien hakusanojen kärjessä. Silloin satojen miljoonien. Kimi Räikkönen ajoi seuraavana vuonna paalulle Ranskassa. Nyt sitten toisen kerran tuon vuoden jälkeen. Jo oli aikakin myös halata vanhaa, kasvonsa aikanaan pahoin polttanutta mestaria. Mestarit tuntevat toisensa ja Kimi heräsi unestaan, kertoi vanha mestari kyyneleet silmissään. Suuret ovat aina suuria ja tuntevat toisensa.