Ensin tuli kepun tilinpäätöspolitiikka, tulos ja ulos, eli tase pois ja sitten perään alkoholipolitiikka.

Toinen on kapeaa liikemiesmentaliteettia Sipilän maailmasta, amerikkalaista utilitarismia. Siinä maan luonnonvarat ja nykyisin liki käyttämättömät rikkautemme, metsät, suot, 200 000 jokea ja järveä, unohdetaan taseesta ja olutta laimennetaan tai otetaan pois kaupoista kokoaan. Se on taas sitä laestadiolaisten politiikkaa.

Tervemenoa Paavo Väyrysen ja Olli Rehnin puolueeseen, jota ohjaa nyt kapteenina leastadiolainen utilitaristi. Kaikki sellainen on siellä hyödyllistä, joka voidaan mitata euroina tilinpäätöksessä ja näyttää plussaa tärkein unohtaen. Uskonto ja moraali normeineen ovat hyödyllisiä, suot ja järvet, jos ne näyttävät plussaa liikemiehen taseessa. Ja olut pois kaupoista. Kunhat ette ala puhua Kreikasta. Puhukaa siis viinasta. Se on laivaseminaarin tulos maalaisliittolaisittain ja kepun kapteenin ohjaamana. Unohtakaa oleellinen.

Heti kun keskustassa aletaan puhua konkretiaa, syntyy kauheita mokia. Näin on ollut siitä saakka kun isä lampun osti. Juuri siksi se on niiden ihmisten puolue, joiden kielessä vilisee toisaalta ja toisaalta pohdintaa ilman selkeää konkretiaa. Sekavasti sanottu on sekavasti ajateltu. Puuttuu hyvää teoriaa, josta seuraa hyvää käytäntöä, sekä samalla myös tekoja ja toimintaa. Ei pelkkää liikettä liikkeen itsensä vuoksi Mauno Koiviston tapaan fundeeraten.

Keskusta pyrkii nyt välikysymykselläänkin vain voittamaan aikaa. Kun et sano mitään et tee virheitäkään. Stubb pelaa taas rikasta ja rutiköyhää. On kiire saada pisteitä kahden kuukauden aikana ja myös riskejä ottaen, haastaen. Antti Rinne peesaa kaikkea liikkuvaa puolueessa, jossa katto oli korkealla ja seinät etäällä tosistaan. Se on kuin seisoisi tyhjän katedraalin yhdessä siivessä tietämättä, mitä tekisi, minkä siiven ottaisi ja siivoaisi. Kaikkialla kun häärää senkin seitsemän sortin sosialisteja.

Vain Perussuomalaisilla on nyt varaa olla konkreettisia. Sen saat mitä tilaat, hengessä. Siinä persun pelko on persun alku. Sen saat mitä pakenet on ollut aina mottonani. Kun olet rehellinen poliitikkona, tutkijan kriittisyydellä, sinun ei tarvitse koko ajan miettiä, mitä olet missäkin tilanteeessa ja kenellekin valehdellut. Se on ainut keino onnistua poliitikkona oman aikamme elämässä, jossa uskottavuus on kyettävä myös säilyttämään yli vaalien. Vaaleja kun tulee ja menee mutta oman toiminnan on oltava perusteltua, teorialtaan oikeaa ja jäsenneltyä, oikeasta teoriasta tehtyä käytäntöä jossa valinnat ratkaisevat, oikea-aikaiset valinnat.