On 11 Jun, 2021 0 Comments

Oikein hyvää Impin päivää ja kuntavaalien aaton aattoa. Itse käynnistän aamun Niilo Tarvajärven tapaan, jos nyt joku vielä muistaa Tarvajärven ja höyryradionkin sekä ensimmäiset televisiomme viihdeohjelmat, laatikkoleikit ja joulupukin maan Korvatunturilla. Kuntavaalit olivat tuolloin ihka erilainen elämys kuin tänään ja Iisalmen maalaiskunta oli sekin itsenäinen.

Oulu oli pieni kyläpaha sekin ja maalaiskunnat vauraita, Limingassa kukoistivat niityt. No eivät kukoista enää, risukkoa kasvavat eivätkä ole Kiiminkijoen latvan kunnat enää itsenäisiä Haukiputaasta ja Kempeleestä puhumattakaan. Kaupunki on sentään vuonna 2026 Euroopan kulttuurikapunki. Sellaisen kehityksen hinta on maksanut maaseudulle maltaita.

Helsingin seutu köyhdyttää puolta Suomea ja kaukana on kukoistavien maaseutupitäjien elämä Helsinkiä Forssan suunnalta lähestyen ja kakkostien kuoppia väistellen. Köyhyys näkyy kaikkialla Someron suunnalta tullen ja joku yrittää ampua sinut autostaan rinnalle päästyään. Hävittää puutarhan yhtenään ja veistokset saavat uuden ilmiasun.

Maa on kuin sotaa käyvä sosiaalisia medioita seuraten. Kirjat on painettava Saksassa ja myytävä Aasiassa, Ranskassa käytävä pitämässä esitelmänsä. Muutama vuosikymmen muutti kuntavaalit sirkushuviksi ja Helsingistä ohjailtavaksi farssiksi outoinen pormestareineen. Vanhat yhdessäolo-organisaatiot otettiin haltuun ja tehtiin niistä asiaoganisaatioitamme mukamas.

Gemeinschaft ja Gesellschaft saivat saksalaisten antamaa vauhtia organisaatiomalleinamme ja jenkit lisäsivät pökköä pesään puhuen käsitteillä associational society tai communal society väritettyä narraatiota leffojensa kautta ilmiötä esitellen. Suomalaiset sosiologeina lukivat yhden miehen kääntämänä ne asiaorganisaatioiksi tai yhdessäolo-oganisaatioksi kuntinamme. Ne tentittiin uskollisesti sukupolvesta toiseen Helsingissä ja Tampereella. Oulussa oli toisin ja Turussa.

Hollywood oli kuitenkin tärkein kouluttajamme Disneylandin rinnalla ja itää haukuttiin sekä Urho Kekkosta. Tyhmä kansa, sanoisi joku Venäjän luoteisnurkasta äiti Venäjällä vuoroin Tolstoita tai Dostojevskiaan lukien. Samalla Itämeren takalistossa sen pilatenkin Pietarissa mellastaen ja Jäämeren suuntaan kurkotellen.

Maailman onnellisin maa mutta vailla minkään maailman historiallista tajua saati johtajia, joiden opit olisivat muualtakin kuin lepakkoluolasta hakien. Mutta vaaleihin on sunnuntaina mentävä ja muutetaan linjaa nyt oikein olan takaa. Sinusta se on kiinni, meistä molemmista. Sinä äänestät ja minä pidän lupaukseni. Sitä lupausta, jota ei ole sinulle koskaan annettu.

CATEGORIESUncategorized