Pääministeri Juha Sipilä ei ole Margaret Thatcher, kertoo Tommi Uschanow Hesarissa (13.9) ja on oikeassa. Hän ei ole myöskään Gerhard Schröder tai Fredrik Reinfeld. Sipilä on laestadiolaisen yhteisön tuote pohjoisesta ja oululaisen kärppäjoukkueen kasvatti teknologiakylän yrittäjien tuotteena, insinöörinä. Se mikä puuttuu on pskologinen silmä ja pitkä sivistysyhteiskunnan hiostoriallinen tausta ymmärtää, miten symboliset sanat ovat tekoja politiikassa. Ne eivät maksa mitään.

Moraali ja sivistys ovat samoja arvojamme

Työsuhde kun on kaksisuuntainen moraalinen suhde ja muutakin kuin työsopimus. Saksassa ensimmäisenä tulee ihmisarvo ja sen kunnioittaminen. Sen tausta on toisen maailmansodan kauhuissa. Saksassa vedotaan aina ihmisarvoon kun puhutaan lapopäivistä tai sairauslomista. Meillä hyvät tavat ja ihmisarvoinen  puhe koetaan naiiviksi ja pelin politiikan kiertäväksi puuhasteluksi. Se kun ei ole isojen poikien arvolle sopivaa junttilan elämää.

Talkoisiin ei saada ihmisiä, jos heitä ei osata arvostaa ihmisinä ja tarjoilu on siinä ratkaisevaa, symboliteot. Käytännössä se on symbolista, liki ilmaista, mutta kokeileppas saada vaaliteltallesi torilla väkeä ilman tätä tarjoilua tai ihmisiä haravanvarteen alkamalla pomottaa talkootyön tarpeesta taloyhtiössäsi ovet paukkuen ja luvaten halolla päähän jokaista, joka ei ilmesty haravoineen hoitamaan maalaisliittolaisen elämäntavan ikivanhaa inhoa ammatiyhdistysliikkettä kohtaan. Vuonna 1956 Kekkonen aloitti pitkän kautensa juuri samana päivänä yleislakon kanssa. Eivät ne toisiinsa liittyneet mutta symbolinen samanaikaisuus ratkaisi silloinkin.

Hallitus jatkaa kuten Ahon hallitus 1990-luvun alussa porvarihallituksena ja Perussuomalaisten savustaminen siitä ei onnistu edes pakolaispolitiikallamme. Päinvastoin, hallituksen yhteistyö on tiivistynyt ensimmäisen sadan päivän aikana ja Suomen tapa hoitaa oma osuutensa saa myös pakolaispolitiikassa kiitosta. Samaan aikaan kun Unkaria pidetään jo liki fasistisena takapajulana ja kohta sama koskee Tanskaa. Forssan kohdalla juna meni jo mutta kapearaiteinen on se jota on aina arvostettu ja se ratkaisee Forssassa.

Jäännöspisteet saa ilmaiseksi

Puhtain paperein selviävät voittavat myös tämän nyt niin tärkeän symbolisen eleen ja sen merkityksen globaalissa kaupassamme ja osana omaa mielenrauhaamme. Jos yhteiskunnan ääripäät alkavat mesoa ja erottaa ahtaan uskonnollisen yhteisön tapaan toisinajattelijoitaan ahdistellen, nämä on saatava järjestykseen demokratian ja parlamentarismin keinoin.

Heitä, kouluttamattomia ja ihmisarvoa halveksivia ihmisiä, ei pidä äänestää enää hoitamaan yhteisiä asioitamme millään tasolla. Vaikeat asiat kun vaativat parsoonallisuuden ja ulkonäön ohella kohtuullisen hyvää ja monialaista koulutusta sekä ammattitaitoa, kykyä tulla toimeen hyvin erilaisten ihmisten ja ihmisryhmien kanssa myös monikulttuurisesti ja jatkossa etenkin siellä.

Muuten kapulaa kuljetetaan maaottelussa sata pistettä ruotsalaisista jäljessä ja tuohivirsut jalassa, pärekorissa se kotiuttaen. Näin saadaan ainakin pakolliset jäännöspiteet. Hitaan jälkiomaksujan ja jarrumiehen suorituksena kaukana 1950-luvun Voitto Hellstenin ja 1910-luvun Hannes Kolehmaisen juoksuista.Turha sellaisen on innovaatiosta vaahdota ministerinä.

Taantuman syyt kun näkyvät tänäänkin parhaiten juuri vanhalla Tukholman stadionilla, jossa Kolehmainen voitti vuonna 1912 liki kaiken mahdollisen olympialaisissa. Tai kohta alkavassa koripallo-ottelussamme susijengin suorituksena. Niitä on syytä vertailla

Sivistysvaltion alasajo alkoi Nokian lottovoiton jälkeen

“Karu totuus on, että suomalainen vienti ei vedä koska emme osaa tehdä emmekä myydä sellaisia tuotteita, joilla olisi maailmalla kysyntää, Tuomioja kirjoittaa.” Lainaus on Erkki Tuomiojalta. Tuomioja latelee ikivanhoja totuuksiaan,  jotka valitettavasti ovat myös totta. Suomalaiset miehet näyttävät maaottelussa häviävän Ruotsille yli 100 pistettä ja naiset voittavan. Yksikään neljästä viestijoukkueestamme ei saanut edes viestikapulaa kunnialla maaliin. Se piti kantaa repussa tai tuohikontissa. Jotta saisi edes jäännöpisteet.

Jopa Voitto Hellsten ja 1950-luvun joukkueemme olisi voittanut mennen tullen nykyjoukkueen. Puhumattakaan 1970-luvun joukkueesta. Jopa Paavo Nurmi, Hannes Kolehmainen, Volmari Iso-Hollo ja jopa Urho Kekkonen olisivat mahtuneet joukkueeseemme ja olleet lajinsa huippua Suomessa.

Selittääköhän tämä miesten täydellinen nöyryytys jopa kansainvälisesti kehnolle Ruotsille myös lamamme syvyyden? Naiset sen sijaan näyttävät pärjäävän vielä kohtalaisesti. Heitä löytää myös yliopistoistamme ja liki kaikessa osallistumista vaativassa aktiivisessa toiminnassa. Miehet loistavat poissaolollaan.

Jokohan tämä alkaisi avata silmiämme siihen, mistä on kysymys myös äijäliikkeen synnyssä, vai eikö sitä saa sanoa Suomessa ääneen? Onko tauti jo näin pitkällä? Ruotsin joukkuetta vahvisti lisäksi melkoinen joukko tummaihoisia urheilijoita ja oli mukana myös Turun murretta puhuva. Parhaiten Kiinassa menestynyt ruotsalainen urheilija.

Menneen maailman politikointia

SDP ja sen kyljessä nyt ikävällä tavalla leimautuva ay-liike ovat ottaneet omituisen aseman suomalaisessa parlamentaarisessa yhteiskunnassa. SDP:n kannatus matelee 14 % pinnassa ja koko vasemmiston kannatus on alle pelkästään Keskustan kannatuksen. Miehistä valtaosa alkaa olla muun kuin julkisen sektorin palkkaamaa ja pääosin ay-liikkeen ulkopuolella.

Matti Vanhasen antamat ohjeet ovat isällisiä ja samalla oikeita sisäiseen devalvaatioon. Kuinka järkevää se on, on kokonan toinen kysmys. Nyt odotetaan ay-liikkeen esitystä, ei menneen maailman marsseja. Syntyykö sieltä yhteistä esitystä, uskottavampaa? Kaksi kertaa on haettu, turhaan.

Vaaleista on vain muutama kuukausi ja me äänestimme tämän hallituksen, suomalaiset. Hallitus nauttii kirkkaasti eduskuntamme luottamusta. Jos he ovat aivan väärässä, minkäs kansa sille tekee. Valinta on heidän myös vahinkoineenkin kiukutteli punavihreä toimittaja miten tahansa mediayhteiskunnassamme.

Kenen luottamusta SAK nauttii pyrkiessään halveksimaan kansan valitsemia edustajiamme? SDP:n ja Ihalaisen? Ei taida vielä riittää hallituksen kampittamiseen mutta vaikeuttaa voi toki taantumaa ja syventää kansakunnan yhteistä hätää, taloutemme kilpailukykyä ja työllisyyttä, pohtii hallitus nyt ja näin teki myös Ahon porvarihallitus 1990-luvun marsseja seuraten.

Tuskin hallitus on ilkeyttään näitä leikkauksia tekemässä? Pelkäävätkö ay-poliitikot poteroissaan omaa paikkaansa ja valtaansa? Jotainhan heidänkin on tehtävä. Jos ei muuta niin marsseja menneen maailman malliin. Jotenkin kapula on saatava visetissä maaliin vaihtovirheiden jälkeen ja se onnistuu toki vaikka välillä eväitä syöden kun tuntee pelin säännöt jäännöspisteitä hakien. Hallituksen kertomana kun juna meni jo mutta seuraavalla vaihteella tai asemalla voi taas pyrkiä mukaan talkoisiin. Eväät kun on talkoolaisilta syöty Nokian aikana ja lottovoittajan Uuno Turhapuron elkein.