Hallitus teki rohkean teon päättäessään alentaa työtulon verotusta. Rohkeaa se on siksi, että vaikka todennäköisin seuraus on kotimaisen kulutuskysynnän nousu ja sen tuoma talouden kääntyminen nousu-uralle, liittyy tähän epävarmuustekijöitä. Kuitenkin nuo riskit ovat suhteellisen pieniä. Yli miljardin euron ostovoiman lisääminen kotimarkkinoille varmasti lisää kotimaista kulutuskysyntää. Suomen talous on nyt ollut jo kohta kaksi vuosikymmentä jonkinasteisessa taantumassa ilman talouskasvua. Samaan aikaan julkiset menot ovat paisuneet -rehellisemmin sanottuna paisutettu – mitä erilaisimmista syistä. Poliittinen järjestelmä ruokkii tapaa, jossa hallitus tuo lisää ”mannaa” äänestäjilleen. Sillä ostetaan kannatusta ainakin seuraaviin vaaleihin saakka. Perinne on myös aina ollut, että uusi menokohde keksittäessä ei koskaan ole mietitty, mistä sama rahamäärä pitää säästää. Menojen priorisointia ei siis ole juurikaan harjoitettu. Sehän voi viedä ääniä seuraavissa vaaleissa.Siksi on syytäkin tehdä vihdoin jotain uusia ratkaisuja tilanteen korjaamiseksi.

Asiasta tietenkin nousi varsinainen myrsky SDP:n johtamassa vasemmisto-oppositiossa. Sama ryhmä, joka on halunnut julkisten menojen säästöjen peruuttamista ja vaatinut luopumista joka ainoasta valtiontalouden tervehdyttämiseen suuntaavasta toimenpiteestä, onkin nyt huolissaan rahan riittämisestä. Aikaisemmin kaikkeen voi velkaa ottaa reilummin, mutta nopeasti kääntyi nyt suunta. SDP:n Antti Lindtman onkin ilmeisesti ensimmäistä kertaa poliittisen uransa aikana huolissaan Suomen joutumisesta EU:n alijäämämenettelyyn. Valtiovarainministeri suunnilleen jo totesikin, että opposition saa keskustelemaan valtiontaloudesta antamalla duunareille lisää rahaa käteen. Yli miljardin euron lisäys kotimaiseen, talouden nousua auttavaan kysynnän lisäykseen muutettiin hyvin nopeasti tulonjakokeskusteluksi. Suurimpien tuloluokkien varsin epäreilua marginaaliveroastetta korjattiin hieman. Se avasi vasemmiston puolelta keskustelun, jossa kaivettiin esiin muinaiset luokkasodan kirveet.

Hallitus on nyt mennyt selvästikin opposition mielestä sen tontille ja siksi työtä tekevien kansalaisten veronalennukset saivat aikaan nopean ja harkitsemattoman primitiivireaktion. Duunarin käteen jäävän rahan kasvua arvosteltiin nopeasti tunnepohjalta. Muutama vuosikymmen sitten SDP, siinä missä Vasemmistoliittokin, olivat vielä työväestön edunvalvojia. Nyt ovat laulut erilaisia ja duunarin tilipussin kasvua vastustetaan kiukkuisesti. Maailma muuttuu, tietenkin.

Hallituksen puoliväliriihen päätökset ja kasvutoimet vahvistavat palkansaajien ostovoimaa ja sitä kautta tuovat kasvua valtiontalouteen melko nopeasti. Sitä tarvitaan nyt vihdoinkin, oli oppositio asiasta mitä mieltä tahansa. Usein tuntuu siltä, että vasemmisto-oppositiossa ei ymmärretä vaurauden kansantalouteen tulevan yrityksistä, joissa tehdään lisäarvoa tuottavaa työtä. Kun kotimaista kulutuskysyntää lisätään veronkevennysten kautta, saadaan yrityksille lisää liiketoimintaa. Sitä kautta niiden täytyy palkata lisää henkilökuntaa. Palkansaajan tuloveron alentaminen myös vaikuttaa siihen, että työtä kannattaa ottaa vastaan. Ei tämä mitään rakettitiedettä ole.

Vasemmistotaustaisten ekonomistien sanoma on tietenkin se, että duunarin veronalennukset ovat väärä tie ja veroja olisi päinvastoin pitänyt korottaa. Tämä on enemmänkin ideologiaa kuin logiikkaa. Kansantalouden kehitys ei ole ollut millään lailla positiivista ja kiristävä talouspolitiikka ei auta. Sen vaikutus on ollut toiseen suuntaa vievä. Nyt on kokeiltava muita keinoja. Talouteen on saatava positiivinen kierre ja yrittäjille sekä yrityksille uskoa tulevaisuuteen.

Yhteisöveron alennus varmasti otetaan kiitollisuudella vastaan, mutta itse en sen nopeaan tehoon usko. Nykyinen taso ei ole ollut syy matalaan investointitasoon. Toki nyt tehtävä kahden prosenttiyksikön alennus parantaa Suomen asemaa kansainvälisesti. Yritykselle on kuitenkin tärkeämpää toimintaympäristön varmuus ja ennustettavuus. Se on ollut aikaisemmin haasteena vasemmistohallituksen aikana. Jotta yhteisöveron kautta saadaan nopeita vaikutuksia, olisi se pitänyt poistaa kokonaan. Siihen ei kuitenkaan ole tällä hetkellä varaa eikä hallituksella uskallusta. Ehkä tämä kaksi prosenttia on tehdyssä paketissa se Kokoomuksen kädenojennus suurempaan osingonmaksuun.

Kokonaisuutena nyt tehty veropaketti on hyvä talouden kehitystoimi.