Nokian renkaiden yritysjohto ymmärsi myydä optionsa jo viime syksynä kun tulevan käryn odotettiin johtavan kohuun ja osakkeiden romahtamiseen kuudesta eurosta kahteen euroon. Kertoo tämän päivän Hesari näkyvästi. Herroilla ja sisäpiiriläisillä on herrojen metkut. Kun se paljastuu menee usko optioiden käyttöön ja johtajien moraaliin. Moraalin rapautuminen taas vie uskon myös hyvän johtamistaidon opeiltamme. Nämä taas hankitaan mediayhteiskunnan opeilla ja silloin haetaan todellisen ja oikean sekä valemedian välisiä nyt veteen piirrettyjä rajojamme.

Pahoinvoivan yhteiskunnan vihapuhe

Toinen aikamme teema ovat vihapuheet ja niiden terrori, pelon Suomi toimia myös politiikassa. Tiedän sen omasta kokemuksesta jo pitkältä aikaa ja työyhteisön käynnistämästä terrorista. Järkevä ihminen sulkee ovet takanaan psykososiaalisesti sairastuneessa ja fataaliin terroriin ajautuneessa työyhteisössä, koulussa, kodissa mutta myös kunnassa tai maakunnassa, kansakunnan kodissamme. Jotkut tekevät sen vasta pakon edessä ja henkeä uhattaessa.

Suomalaiseen kulttuuriin on kuulunut pelolla hallitseminen ja autoritaarisen vallan käyttö Kekkosen ajoista alkaen ja itsenäistymisemme vaikeiden ja traumaattisten sotien aikana. Tämä jatkui alusmaan elämässä, jossa muistutamme Pohjolassa sen itäistä kulttuuria, ei vain psykososiaalisessa käyttäytymisessä vaan myös taloudessamme.

Ei rapautumisemme ole vain eurosta kiinni vaan täysin erilaisesta taloutemme rakenteesta Ruotsiin verrattuna. Sama pätee myös aluetalouteen ja sen hoitoon, kuntiemme kriisiin ja nyt maakuntahallinnon haikailuun, kun uudistaa kuului rapautunut sosiaali- ja terveyshallintomme. Lyhytnäköinen poliittinen valta kytkettiin suurempaan ja pitkän aikavälin taloutemme hoitoon.

Hoidamme kansantalouttamme, yritystaloutta ja rahataloutta, jopa finassipolitiikkaa, myös osana aluetaloutta ja aluepolitiikkaa. Se ei ole Ruotsin malli lainkaan. Siellä mukana on ollut pitkän aikavälin asiantuntemus, ei lyhyen aikavälin poliittinen puuhastelu ilman asiantuntemusta ja hakien pisteitä vaaleja varten siltarumpupoliitikkoina. Tämä on toinen kansallinen ja yhteinen ongelmamme. Se muistuttaa myös monesta meitä lähellä olevasta kansakunnasta ja vastaavasta taakasta, ei vähiten Saksassa. Nyt Baijer painaa siellä päälle kun aiemin se oli koko itäisen Saksan tuomaa taakkaa.

Kolmas ongelma tunnetuin

Teemme suuria jäänmurtajia ja raskasta teollisuutta, investointeihin tarkoitettua, sotakorvaustemme muistona. Muistutamme itäistä Ukrainaa läntiseen verrattuna. Ruotsin tapaa tehdä kuluttajalle takoitettua teollisuutta on Suomessa paljon vähemmän. Näin myös alan myyntiä ja markkinointiosaamista puuttuu ja sitä haetaan väärän puun takaa.

Olemme siinäkin pragmaattinen ja haemme institutionaalisia malleja Kekkosen aikaa haikaillen ja valtiokapitalismissa piehtaroiden. Yhteiskuntasopimus on siinä kaiken viisauden alku ja loppu. Taas kerran muistutamme takamaan jälkiteollista yhteiskuntaa kulttuureineen ja vihapuheineen. Takauma turhaumineen vie 1900-luvun alun Suomeen. Haemme tolkun puhujia Savosta ja se ei meitä paljoa auta. Maailma kun ei globaalina ole savolaistumassa.

Huono itsetuntomme ja nyt tapamme karsia sivistysvaltion ja hyvinvointiyhteiskunnan orastavasta osaamisestamme, vähäisistä muutaman vuosikymmenen mittaisista askelmerkeistämme, on nyt paluuta takaisin konservatiiviseen Kekkosen ajan johtajuuteen ja haikailua ajasta, jolloin Raimo Sailas eli sisarineen kahden lehmän navetassa alkaen koulunkäyntinsä Helsingin herrojen häntä kiitellessä. Kapitalisimissa herrojen kiitos on pahita herkkua ja sitä on osattava orjamoraalissa eläneen varoa. Herramoraalin tuotteet viittaavat sille kintaalla.

Kissa kiitoksella elää.

Sailas kiittelee tuota aikaa ja on valmis jakamaan tuon ajan kurjuuden opiskelijana. Hän näkee sivistysvaltion purkamisessa samaa kuin Iiro Viinanen oman aikansa henkisessä ilmapiirissä. Iiro Viinasen ihailijat ihailevat samaan aikaan Raimo Sailasta takaumana menneen maailman omiin muistoihinsa. Tieteessä se toki tunnetaan mutta jostakin syystä vaietaan. Tyhmä ei huomaa ja viisas ei virka mitään, kuuluu suomalaiseen käytäntöön.

Yhdysvalloissa vastaava nostalgia ja suurten aikojen kaipuu on johtanut Donald Trumpin autoritaarisen vallan ihailuun, jossa republikaanien johto on joutunut puun ja kuoren väliin. Trumpin kieli ja tyhjät lupaukset ovat populismia pahempaa mutta palauttavat uskon yliluonnolliseen autoritaariseen johtajaan. Kun vuosikymmeniin voitot ovat kertyneet vain eliitille, silloin köyhtynyt keskiluokka alkaa sekin liikehtiä. Liberalismi ei ole mikään ratkaisu konservatiiville. Fasismi taas nostaa rumaa päättään. Se ei ole aate tai arvo ensikään, ei vasemmalla eikä oikealla vaan puhtaasti ruma toimintamalli josta vihapuhe kumpuaa.

Keskiluokan kokema epävarmuus ja jatkuva kansakunnan jakautuminen kahtia, ahneus eliitin elämässä, on alusmaan ja heikoksi jääneen sivistysvaltion merkki. Siinä raha ja optiot mukamas ruokkivat tulosta yläluokan elämässä ja kuuluvat herramoraaliin. Sen sijaan sama raha jaettuna opiskelijoille korkeakouluissamme tuo mukanaan rappion, samojen talousnerojen tulkintana ja siirtyen tulkinnassa orjamoraalin arvomaailmaan. Molemmat toimivat erikseen käyttäen, mutta niillä ei voi samaan aikaan huijata kaikkia ja koko ajan, vuosikymmenestä toiseen. Ei edes Suomessa, vanhassa alusmaassa.

Ruotsissa autoritaarista valtaa pehmentää kuningashuone ja pitkä sivistysvaltion perinne sekä kyky sietää keskiluokan asettamia paineita myös kriisien aikana. Suomessa presidentti on hakenut tätä asemaa olkoonkin, että hänen valtansa vietiin käytännössä kokonaan. Viikonvaihteen Hesarin kuukausiliite kertoo tästä ilmiöstä. Kuinka se siinä onnistuu on kahden politiikan toimittajan hengenlennon varassa narratiivisen kerronnan jalossa taidossa. Onnea heille yrityksessä. Viikonloppuna tuon työn hedelmät paljastuvat