Oman aikamme media noudattaa puhdasoppisinta Janten lakia. Se syntyi kun sosiaalinen media haastoi vanhan median ja kuka tahansa alkoi elää päätoimittajan elämää:

Janten laki on tanskalais-norjalaisen kirjailijan Aksel Sandemosen teoksessaan Pakolainen ylittää jälkensä (1933) esittämä ajatus, jonka mukaan kenenkään ei tule kuvitella, että on parempi kuin muut.

Janten lain säännöt:

1.Älä luule, että sinä olet jotain.

2.Älä luule, että olet yhtä hyvä kuin me.

3.Älä luule, että olet viisaampi kuin me.

4.Älä kuvittele, että olet parempi kuin me.

5.Älä luule, että tiedät enemmän kuin me.

6.Älä luule, että olet enemmän kuin me.

7.Älä luule, että sinä kelpaat johonkin.

8.Älä naura meille.

9.Älä luule, että kukaan välittää sinusta.

10.Älä luule, että voisit opettaa meille jotakin.

Sekä teoksesta tunnistettava yhdestoista sääntö:

11.Älä luule, että on jotain mitä emme jo tietäisi sinusta.

Janten laki on tarkoitettu kuvaamaan aikansa pikkukylän ilmapiiriä. Janten laki oli taiteilija Kalervo Palsan huoneentauluna ja sillä sanotaan olleen suuri vaikutus hänen tuotantoonsa.

Hyvää sateista heinäkuun päivää. Journalismi määritellään nykyisin toisin kuin takavuosina siinä missä populismikin, joka on sama kuin kansanliike jolla on eri arvot kuin meillä, sinulla ja minulla. Jos se on mediasta vasemmalla se on vasemmistopopulisimia ja oikealla taas oikeistopopulismia. Kun yksilö tai yhteisö on aina peili kuvaajastaan, journalismi toimittajasta, se on sama asia kuin toimittajan maailmankuva. Mitä muuta se voisi ollakaan? Kaksi stereotyyppiä ja Janten laki riitää koko rakenteen ymmärtämiseen.