Kantelu Oikeusasiamiehelle sosiaali- ja terveysministeriön toiminnasta ravintola-alan rajoituksia säädettäessä.

Pyydän eduskunnan oikeusasiamiestä kiireellisesti tutkimaan, onko sosiaali- ja terveysministeriö ja muut viranomaiset toiminut sen toimintaa ohjaavien lakien ja ohjeiden ja hyvän hallintotavan mukaisesti rajoittaessaan ravintolaelinkeinon perustuslaillisia oikeuksia kevään/kesän ja syksyn 2020 aikana.

Lisäksi pyydän, että samalla tutkitaan, onko ravintolayrittäjien perustuslain turvaamat perusoikeudet toteutuneet.

Kantelija huomauttaa, että lakiesitysten ennakollisessa tarkastuksessa on voinut tapahtua oikeuskanslerin ennakkovalvonnassa virheitä tai laiminlyöntejä, joten asia ei voi kuulua hänen tutkittavakseen.

Asiaa on perustellusti käsitelty Perustuslakiblogin sivuilla tuoreesti. Oikeuskansleri on osallistunut siihen selitellen.

Kantelija huomauttaa, että keväällä jaettiin valtavia summia rahaa eri toimialoille valtioneuvoston asetuksen nojalla ilman, että siitä kävi ilmi, minkä lain nojalla näin tehtiin. Tämä ei ole perustuslain 80 §:n mukaista.

Samalla pyydän, että laintarkastuksen ja sen ennakkotarkastuksen virheet ja laiminlyönnit hallitusten esitysten ja valtioneuvoston asetusten antamisessa selvitetään ja julkistetaan. Eduskunta ei voi olla virheiden korjaaja valtioelinten keskinäisen toimivallan jaon mukaan.

Valtakunnan uutisissa on tuotu useaan otteeseen esille tosiasia, että Valtioneuvosto, STM sekä THL valtakunnallisia rajoitustoimia laatiessaan ja niitä toimeen pannassaan on kävellyt Eduskunnan Perustuslakivaliokunta ylitse, minkä seurauksena Perustuslakivaliokunta on joutunut puuttumaan asiaan useasti.

On syytä epäillä eikä vaikutelmasta ole voinut välttyä, että rajoitustoimia ja kieltoja ravintola-alalle vuoden 2020 aikana lainvalmistelussa eli lakeja säädettäessä ravintola-alan perustuslailliset oikeudet on sivuutettu ja siten valtakunnalliset rajoitustoimet ovat olleet ylimitoitettuja ja loukanneet ravintola-alan perustuslaillisia oikeuksia tavalla, joka eivät ole hyväksyttävää, hyvän hallintotavan sekä perustuslain mukaista.

Ei voi olla niin, että perustuslain mukaan määritetään, mitä ravintolassa voi tehdä. Lähtökohta on ravintolatoiminnassa voi tehdä siihen kuuluvia toimia niitä toimi toimelta rajoittaen. Perustuslain mukaisen elinkeinovapauden oikeuksia ei voi lainkaan rajoittaa pelkin viranomaistoimin tai valtioneuvoston asetuksella delegoiden perustuslain 80 §:n mukaan. Ravintolat toimivat lakien mukaan toimissaan. Kantelija huomauttaa, ettei elinkeinovapautta voida rajoittaa kuin täsmällisesti ja selkeästi lailla: harkintaa ei voida jättää alueviranomaisen harkintaan. Lisäksi kantelija toteaa, että rajoittamisen perusteen pitää olla välttämättömän. Korona ei voi olla lainkaan peruste syville tai pysyville rajoituksille tai kielloille.

Nyt meneillä olevan tartuntalain kautta tapahtuvan sääntelyn perustuslaillisuus on kriittinen: mitä tässä laissa voidaan säätää ravintolatoiminnan perusasioista. Esitetty sääntely puuttuu syvälle itse elinkeinovapauteen. Kantelija katsoo, ettei tällaista voida säätää ravintolatoimintaan liittymässä laissa lainkaan. Perusulain tarkoitus ei voi olla tämä: säädetään ravintoloiden toiminnasta perustuslaki, mutta osa sen perusteista, olivat ne väliaikaisia tai eivät, on aivan muualla: kyse on myös lakien soveltamisalan oikeusvaikutuksista. Kuvattu ei voi olla perustuslain tarkoituksen mukaista.

Edelleen, miten on mahdollista luokittaa vain tartuntalain väliaikaisella ryhmittelyllä ravintoloiden yms. luokkia siitä poiketen, mitä ravintola- ja majoitustoiminnasta säädetyssä laissa on säädetty. Ei voi olla ristiriitaisia ja viimeksi mainitussa laissa elinkeinovapauden turvaavista termeistä ja määritelmistä poiketen. Tartuntatautilailla ei voida säätää näin, kun siihen on oma laki. Selvittämättä on, mitä eroja eri lakien termien määrittelyssä voi olla ja mitä vaikutuksia. Se ei kuulu toimialalle. Lain säätäminen ei ole ollut ennakollista eikä toimialaa turvaavaa.

Kantelija huomauttaa, ettei elinkeinovapauden rajoittamisessa välttämättömyyden harkinta ole vain kysymys lääketieteellisestä tarkoituksesta. Tämä on nyt sivuutettu.

Ravintolatoimialan eri yritysten luokittelu erilaiseksi esim. vuorokauden eri ajankohdan mukaan ei ole perustuslain kannalta kestävää. Ylipäänsä, miten tällaisia toimialan rajoituksia voidaan säätää vastoin perustuslakia. Yritysten luokittelu määritelmin elinkeinotoimintaa ajatellen ja samalla merkittävän erilaisten olosuhteiden luominen ei voi olla yhdenvertaisuuden vaatimuksen mukaista, edes lain säätämisessä. Saman alan yritysten elinkeinon harjoittamisen edellytysten täytyy olla samoja. Kyse on nyt erittäin olennaisista kannattavan toiminnan edellytysten eriarvoistamisesta.

Jos elinkeinotoiminta on suojattu, miten sen ydinseikat voivat olla saman alan eri yrittäjillä täysin erilaiset ja se olisi vielä perustuslain elinkeinovapauden ja yhdenvertaisen lain säätämisen mukaista. Miten välttämättömyyttä voidaan tulkinta näin käytännössä pyyhkimällä koko perusoikeus sivuun.

Kantelija muistuttaa, että perustuslakivaliokunnalla on perustuslain tulkintavalta. Se ei kata oikeutta tai toimivaltaa tehdä uusia oikeusperiaatteita.

Kyseisillä toimilla on tuhottu ravintola-alan toiminta- ja työllistämisedellytykset sekä vaarannettu kymmenien tuhansien alan työntekijöiden toimeentulo.

Perustuslain nojalla viranomaisella on julkisen vallan eli lakien säätämisestä ehdoton korvausvastuu. Se on luonteeltaan absoluuttista ja taloudellista. Miten kuvattu lainvalmistelu ja sen sekavat oikeusvaikutukset voidaan saattaa perustuslain mukaan vastuullisiksi, on aivan mahdoton ymmärtää. Ovatko nämä säännökset sivuutettu kokonaan.

Sosiaaliset- ja taloudelliset seuraamukset.

Toiminnalla on valtavat sosiaaliset, taloudelliset sekä inhimilliset seuraamukset, jotka ovat erittäin pitkäkestoiset ja kärsimysten lopputulemaa voimme vain arvailla. Millä tavoin on lain valmistelussa selvitetty yhä toistuvien säännösten, rajoitusten ja kieltojen muut kuin välittömät perustuslaillinen oikeutus. Kuinka pitkälle lailla oikeastaan voidaan mennä. Perusoikeudet ovat kokonaisuus, jota ei voida käsitellä manipulatiivisesti tai kärsimystä tuottaen tai sen tuottaminen vapaasti sallien. Lailla on myös hintansa.

Tiedottaminen.

Rajoitustoimien tiedottaminen on ollut ja on edelleen puutteellista, sekavaa ja epävarmuutta ravintola-alalla luovaa. Peruskysymys on, onko suositukset annettu viranomaisille vai kansalaisille. Näiden välillä on valtava ero. Miten on mahdollista, että saman viikon asiassa annetaan kahteen kertaan ohjeet ja suositukset. Kenellä on aikaa selvittää kulloinkin oikeuden tila tässä suhteessa.

Onko tiedotuksesta vastuu ollenkaan konkreettista. Ketä on pantu tutkintaan tästä syystä. Muutoksia ja epämääräisyyksiä ei voida perustella tilanteen muutoksilla. Viranomaiskoneista on hukannut toimintansa tarkoituksen. Etenkin STM, THL ja VN hoipertelevat aina vain uusiin tiedotustilaisuuksiin, joita kukaan ei ehdi seurata.

Kokonaisuudessaan tulisi arvioida sitä, onko Valtioneuvoston päätöksenteko ollut lainmukaista ravintola-alan rajoitustoimia säädettäessä ja niitä toimeenpantaessa. Samalla oikeusasiamiehen tulee ymmärtää käytännön toimijoita. Miten kukaan voi enää kehittää elinkeinoaan, kun yhä uusilla suosituksilla ja säännöksillä luodaan valtava epävarmuus. Missä on tämän sietämisen rajat. Sekin on osa elinkeinovapautta. Kysymys ei ole siten vain poliittinen.

Edellä esitetyn perusteella pyydän myös arvioimaan, onko ravintola-alan sääntelyä mahdollista siirtää työ- ja elinkeinoministeriön alaisuuteen, jolloin ravintola-alaa käsiteltäisiin elinkeinona elinkeinojen joukossa toisin kuin tällä hetkellä STM:ssä missä elinkeinolla tehdään vain sosiaali- ja virkamiespolitiikkaa elinkeino- ja työllisyyspolitiikan sijaan. Nyt on osoittautunut, että toimialaministeriö on ollut väärä ja kykenemätön selvittämään ja selviämään ravintola-alan edellytyksistä. Sellaista perustuslaki ei suojaa, joten kysymys ministeriöstä ei voi olla vain tarkoituksenmukaisuuskysymys.

Rovaniemellä 23.10.2020

Kunnioittaen

Matti Henttunen, yrittäjä.