Lauantai 3.9. Yle julkaisee laajan juttukokonaisuuden otsikolla: ”Entä jos sinut käännytettäisiin? Kokeile Ylen journalistista peliä.” Journalisteina Eero Mäntymaa ja jostain kumman syystä myös Katju Aro, perusteilla olevan feministipuolueen puheenjohtaja. Samana päivänä Mäntymaa julkaisee näkökulmakirjoituksen: ”Lähtisitkö Irakin sekasortoon, vai jäisitkö Suomen marginaaliin?”

7.9. Eläkkeelle jäänyt poliisiylijohtaja Mikko Paatero julkaisee kirjansa ja varoittaa vastaanottokeskuksissa tapahtuvasta järjestäytymisestä. Viranomaiset antavat Paateron mukaan silotellun ja liian positiivisen kuvan tämän hetken tilanteesta. Ylen uutistenlukija Matti Rönkä ei arviota niele vaan pohtii pääuutislähetyksessä, ”horiseeko” Paatero vai markkinoiko hän kirjaansa. Hufvudstadsbladet tuohtuu ja antaa ymmärtää, että Paatero kiihottaa väkivaltaan. Keskisuomalainen puolestaan arvelee eläkkeelle jääneen poliisiylijohtajan menettäneen todellisuudentajunsa.

Pariisi, 8.9. Kolme perheenäitiä ajaa sytyttimellä ja kaasupulloilla täytetyn rekan Notre Dame –kirkon viereen. Äitylien muodostama Isis-solu pidätetään. Asia uutisoidaan Suomessa lyhyinä sähkeinä.

9.9. Yhdysvallat. Presidenttiehdokas Hillary Clinton leimaa Donald Trumpin kannattajat surkimuksiksi.

10.9. Uusnatsi potkaisee miestä Helsingissä Asema-aukiolla.

10.9. Uutta kirjaansa Helsingin Sanomissa markkinoiva Jari Tervo arvioi suomalaiset autisteiksi ja autistit rasisteiksi. Ettei asia jäisi epäselväksi, hän moittii maahanmuuttoon torjuvasti suhtautuvia paskasakiksi ja roskaväeksi.

11.9. Otanmäki. Kaksi Suomeen saapunutta irakilaista turvapaikanhakijaa ryöstää kajaanilaismiehen ja kuristaa hänet kuoliaaksi.

12.9. Yle uutisoi Otanmäen tapon olevan ”yksittäistapaus”.

15.9. Otanmäessä järjestetään mielenilmaus, surmapaikalle viedään kynttilöitä. MTV moittii paikalla olijoita uhoamisesta, Kainuun sanomat kutsuu heitä valkoiseksi roskaväeksi.

16.9. Ylen Eero Mäntymaa uutisoi: ”Vastaanottokeskuksissa ei ole näkyvissä mitään merkkejä vaarallisesta järjestäytymisestä”. Samana päivänä Mäntymaa julkaisee toisen uutisen, jonka mukaan ”Turvapaikanhakijoihin liittyvät hälytystehtävät romahtivat”. Tietotekniikkaforum Muron verkkokeskustelijat vertaavat Mäntymaata Irakin ylitsepursuavasta propagandastaan tunnettuun informaatioministeriin Muhammad Saeed al-Sahhafiin.

Syyskuun 16. Helsingin Uutiset kirjoittaa Otaniemen teekkarikylän tapahtumista, jossa Bengin Tanriverdin ja Ahmet Vurgun yrittävät tappaa naista auttanutta miestä lyömällä tätä pesäpallomailalla päähän, kunnes tämä ei enää kykene puolustautumaan.

16.9. Nurmijärvi. Rauhan puolesta pelattu kahden vastaanottokeskuksen välinen futisottelu päättyy joukkotappeluun.

17.9. Minnesotassa Yhdysvalloissa somalimies tiedustelee ohikulkijoilta, ovatko nämä muslimeja ja vastauksen saatuaan puukottaa kahdeksaa. Isis ilmoittaa myöhemmin, että iskijä oli järjestön inspiroima soturi.

Samana päivänä New Jerseyssä räjähtää putkipommi. Räjähdys oli kohdistettu juoksutapahtumaan, mutta myöhästymisen vuoksi kuolonuhreilta vältytään. Alueelta löydetään kolme muuta räjähdettä. Yksi pommi räjähtää Chelseassa. Seuraavana päivänä Manhattanilla räjähtää pommi. 29 loukkaantuu. Lähialueelta löytyy lisää pommeja. Katuja turvaamaan lähetetään tuhat poliisia. Afganistanilainen Ahmad Khan Rahami pidätetään tulitaistelun jälkeen.

17.7. Helsinki. Asema-aukiolla viikkoa aikaisemmin pahoinpidelty mies kuolee. Eero Mäntymaa kirjoittaa.

19.9. Uutisia Saarijärveltä. Kaksi päihtynyttä turvapaikanhakijaa ahdistelee itseään puolta nuorempia 14- ja 15-vuotiaita tyttöjä.

19.9. Kaleva uutisoi tapauksesta, jossa vainoa paennut turvapaikanhakija saa tarpeekseen biljardipelistä ja lyö vastaanottokeskuksessa toista turvapaikanhakijaa kaulan alueelle lankasaksilla useita kertoja.

19.9. Ville Niinistö (vihr.) torjuu Ylellä yhden A-studiollisen verran uusnatsien rasismia ja vihapuhetta.

Hmm.

Eikö vihreiden leirissä oikeasti nähdä kaikkien ympärillämme rähisevien porukoiden väkivaltaisia tekoja? Vai eikö niitä haluta nähdä?

Punavihreiden ajattelutapa saattaa oudoksuttaa. Sen seuraaminen helpottuu, kun muistaa että punavihreässä maailmassa asioita ei arvoteta sen mukaan, ovatko teot itsessään hyviä vaan sen mukaan, onko tarkoitus pyrkiä hyvään lopputulokseen. Exitus acta probat. Tarkoitus pyhittää keinot.

Miksi punavihreä eliitti katsoo paskasakkiin kohdistuvia väkivallantekoja läpi sormien ja luonnemurhaa viestintuojat? Siksi, että se kuvittelee olevansa hyvällä asialla eikä välitä seurauksista.

Tällaisessa ajattelussa on pieni ongelma. Historia tarjoilee meille runsaasti esimerkkejä valtioista, jotka ovat valjastaneet koko yhteiskunnan tiettyä aatetta ajamaan ja siinä samalla tukahduttaneet mielipidevapauden. Kansalaisten turvallisuudella ei ole ollut niin suurta väliä, sillä onhan asiat tehty korkealentoisten päämäärien vuoksi.

Historia on antanut tällaiselle toiminnalle nimen. Se nimi on totalitarismi.

+++

Kuulostaako överiltä? Mutta millä muullakaan nimellä pitäisi kutsua sakkia, joka haluaa sinun puolestasi päättää, miten pitää elää, missä pitää asua, minkälaisia ajatuksia päässäsi saa liikkua ja minkälaisia kasviksia sinun tai lastesi lautaselle laitetaan hyvän pihvin sijasta.

Totalitaristi kontrolloi asumista, liikkumista, kulutusta, opetusta ja tärkeimpänä kaikista – ajatuksia. Totalitaristinen järjestelmä ei salli vääränlaisia ajatuksia, liittyivät ne sitten kapitalistisen järjestelmän mahdolliseen paremmuuteen, kolhoosijärjestelmän kyseenalaistamiseen tai monikulttuurisuusideologian epäilyyn.

Totalitarismi on määritelmän mukaisesti totaalista. Koko yhteiskunta valjastetaan tiettyyn tehtävään. Koulut, tiede, yritykset, valtio – kaikki. Pol Potin hallitsema Kamputsea valjastettiin aikoinaan suureen kansalliseen tehtävään – riisin viljelyyn. Mao Zedongilla oli Suuri harppauksensa, Neuvostoliitolla kolhoosijärjestelmällä toteutettu yhteisomistus. Kaikki nämä suuret tehtävät vaativat loputtoman määrän kuolonuhreja.

Ovatko nuo ajat jääneet taa? Vai muistatko viime aikoina törmänneesi massiivisiin hankkeisiin, jotka ovat välttämättömiä maapallon, maailmanrauhan ja-mitä-noita-nyt-onkaan säilyttämiseksi?

+++

Säikyttely hyvä, kontrolli parempi.

Vihreät kannattavat avoimesti EU:n liittovaltiota, jonka demokratiavaje on tunnettu tosiasia. Ylikansalliselle tasolle viety päätöksentekojärjestelmä tarkoittaa sitä, että päätösvalta katoaa kansalliselta tasolta. Vallan keskittäminen demokratian ulottumattomiin onkin totalitaristille välttämätöntä.

Ei ole helppoa saada ihmisiä luopumaan omasta päätösvallastaan. Eskatologia auttaa. Raamatullisiin mittasuhteisiin paisutellut kauhistelutarinat ilmastomuutoksesta säikyttävät monia. Niin ikään ajatus yhteiskunnassa vaanivasta sisäisestä vihollisesta on välttämätön. Vedenpaisumuksen lisäksi yhteiskunnan yllä leijuu natsismin pahaenteinen viiri.

Siihen nähden, miten paljon punavihreät uusnatseista puhuvat, on hämmästyttävää, kuinka vähän he itse asiassa ovat uusnatsien kuriin laittamiseksi tehneet.

Esimerkiksi pelätty Vastarintaliike on perustettu vuonna 2008. RKP:läinen oikeusministeri Anna-Maja Henriksson ei nähnyt tarpeelliseksi puuttua vihatun järjestön olemassaolon oikeuteen. Ministeri Paavo Arhinmäki oli hiljaa. Ei jyrähtänyt ministeri Ville Niinistö itsekään, vaikka hallituksessa vuosikausia istui.

Järjestön olemassaolo ei ollut heille ongelma tuolloin. Miksi se on sitä nyt? Yksinkertaisesti siitä syystä, että punavihreät käyttävät natseja täysin surutta hyväkseen lyödäkseen poliittisia vastustajiaan. Punavihreät eivät yritä estää natseja toimimasta. He yrittävät natsien avulla estää poliittisia vastustajiaan toimimasta.

Asema-aukion tapahtuma on äärimmäinen tragedia. Osaanottoni omaisille. Mutta se, että tapaus politisoidaan välittömästi, on väärin.

Ville Ranta piirsi 2015 marraskuussa tapahtuneen Pariisin terrori-iskun jälkimainingeissa pilakuvan, jossa maahanmuuttokriitikko juo iskussa kuolleiden verta. En valitettavasti voi välttyä ajatukselta, että Asema-aukion uhrin kohdalla suvaitsevaiset tekevät täsmälleen samaa, mistä muita silloin sättivät.

+++

Maailma on täynnä kultteja. Muistanet scientologit, Heaven’s Gaten tai ehkä suomalaisen Maitobaarin? Niillä kaikilla on guruja, jotka puhuvat, ja seuraajia, jotka kuuntelevat. Miten hurukulttien johtajat pitävät opetuslapsensa ruodussa? Perinteisesti homma hoidetaan siten, että opetuslapset laitetaan työskentelemään aamusta iltaan niin, ettei kriittiselle ajattelulle jää tilaa.

Taitava totalitaristi pystyy tekemään saman hyvin yksinkertaisella toimenpiteellä – esittämällä vaatimuksia. Totalitaristi ei lakkaa vaatimasta, koska eräs hänen valtansa lähteistä on se, että hän kykenee järjettömillä vaatimuksillaan lamauttamaan muiden ihmisten toiminnan ja lopulta laittamaan muut juoksemaan omien toiveidensa perässä.

Jos et halua käyttää elämääsi muiden määrittelemien tavoitteiden toteuttamiseen, sinun on lakattava juoksemasta heidän pillinsä mukaan. Todettava heidän loputtomille vaatimuksilleen: ”Kiitos, mutta en tarvitse ohjeitasi enkä arviotasi siitä, miten minun pitäisi omaa elämääni elää”.

+++

Valitettavasti vapaudella on hintansa. Totalitaristin pahin painajainen on vapaa ihminen.

Toimi omilla ehdoillasi, ja saat totalitaristin hermostumaan. Anna piu-paut hänen ohjeilleen, saat hänet suuttumaan. Sano hänelle, että minä itse päätän omasta elämästäni, enkä kaipaa keskuskomitean listaa niistä vapauksista, joita minulle on hyväntahtoisesti suotu – ja pian huomaat, miten totalitaristi usuttaa poliisin kimppuusi.

Luulitko, että maailma pääsi Neuvostoliiton myötä eroon kommunismista? Turha toivo. Aatteet ovat paljon pitkäikäisempiä kuin valtiot. Mädät aatteet ryöpsähtävät esiin aika ajoin, ja kunkin sukupolven on niiden kanssa oma kamppailunsa käytävä.

+++

Tätä tekstiä kirjoittaessani julkaistiin uutinen. Osmany Santiago Uriarte Mestre, Ricardo Norberto Calvon Manzano, Abraham Alfonso Gavilan, Rolando Cepeda Abreu ja Luis Tomas Sosa Sierra olivat saaneet pitkät vankeustuomiot joukkoraiskauksesta.

Millä tavoin tarinamme henkilöt puuttuivat väkivallantekoihin?

Ville Niinistö twiittasi seinällään: ”Järjestäytynyt rasismi saatava rikoslaissa esille”.

Eero Mäntymaan seinällä oli twiitti siitä, etteivät poliitikot tuomitse rasismia riittävän voimakkaasti.

Mitenpä muutenkaan?