Tasavallan presidentti Sauli Niinistö nosti Suurlähettiläspäivien puheessaan esiin ”Kenen mitta on täysi”-raportin, jossa käsiteltiin yhteiskunnallista ilmapiiriä. Se oli Niinistön mukaan ravistelevaa luettavaa.

Suomessa ei enää pärjää yritteliäisyydellä ja ahkeruudella. Tätä mieltä oli hämmästyttävät 39 prosenttia vastanneista.

Pienituloiset ja työntekijät ovat huomattavasti tyytymättömämpiä yhteiskunnan tilaan kuin hyvätuloisimmat ja johtajat.

Raportissa suomalaiset jaettiin neljään pääryhmään:

Huolettomat (12 % suomalaisista) ovat tyytyväisiä eivätkä näe uhkakuvia. Taloudelliset huolet eivät paina, olo on turvallinen. Ryhmän tyypillisimpiä edustajia ovat hyvätuloiset ja kokoomuksen kannattajat.

Epäluuloiset (5 % suomalaisista) ovat tyytyväisiä yhteiskunnan tilaan, mutta näkevät maahanmuuttoon ja turvallisuuteen liittyviä uhkakuvia. Ryhmän tyypillisimpiä edustajia ovat arvokonservatiivit, oikeistolaiset ja miehet.

Pettyneet (21 % suomalaisista) ovat hyvin tyytymättömiä, mutta eivät koe maahanmuuttoon ja turvallisuuteen liittyviä uhkakuvia. Tyypillisimpiä ryhmän edustajia ovat naiset ja erittäin vasemmistolaiset.

Mitta täynnä olevat (22 % suomalaisista) ovat hyvin tyytymättömiä ja näkevät paljon maahanmuuttoon ja turvallisuuteen liittyviä uhkia. Äänestämättömät, perussuomalaisten kannattajat ja työntekijät ovat ryhmässä vahvasti edustettuina.

Ryhmien ulkopuolelle jää 40 prosenttia suomalaisista.

Jo vuosien ajan erilaisissa puheenvuoroissa on käsitelty perussuomalaisten ja ”punavihreiden” vastakkaisia poliittisia ajatuksia maahanmuutosta, mutta raportin havaintojen perusteella näyttää siltä, että ryhmien todellisuuskäsitykset eroavat perustavalla tavalla toisistaan.

Vihreiden, vasemmistoliiton ja RKP:n kannattajat kokevat raportin mukaan muita selkeästi harvemmin uhkakuvia. Perussuomalaiset kokevat muita huomattavasti useammin uhkakuvia. Vastapoolit erottuvat myös yhteiskunnallisen tyytymättömyyden sekä uhkakuvien näkemisen osalta. Tyytymättömyydessä kytee vasemmistolainen protesti, ja liberaalien ja konservatiivien käsitykset maahanmuuttoon ja turvallisuuteen liittyvistä uhkakuvista ovat aivan päinvastaiset.

Vastapooleilla on myös muita suurempaa valmiutta radikaaliinkin poliittiseen toimintaan.

Vasemmistoliiton kannattajakunnassa on eduskuntapuolueista eniten (42%) valmiutta laittomaan suoraan toimintaan. Valmiutta itse osallistua laittomaan suoraan toimintaan on raportin mukaan selvästi keskimääräistä enemmän vasemmalla äärilaidalla (58%) ja erittäin liberaaleissa (36%). Eduskunnan ulkopuolisten puolueiden kannattajien (45%) ja äänestämättömien (37%) valmius on vasemmistoliittolaisten tasolla. Valmius suoraan toimintaan on yleisintä yhteiskunnan tilaan erittäin tyytymättömien (33%) ja paljon maahanmuuttoon ja turvallisuuteen liittyviä uhkakuvia näkevien (35%) keskuudessa. Perussuomalaisilla (27%) ja vihreillä (26%) on kohonnut todennäköisyys. Valmius suoraan toimintaan yhdistää siis arvokonservatiiveja ja vasemmistolaisia, mutta oletettavasti näkemykset suoraan toimintaan oikeuttavista asioista eroavat merkittävästi toisistaan.

Yhdyn raportin päätelmään, jonka mukaan politiikassa toimivien on syytä ottaa kansalaisten turvattomuudesta ja toimeentulon riittämättömyydestä kertovat viestit vakavasti. Vaikka turvallisuusvajetta tai pettymystä ei tuntisi omissa nahoissaan, ne ovat silti monelle täyttä totta joka päivä.

Sauli Niinistö huomautti puheessaan, että ”olennaista on, minne, miten ja minkälaisten toimijoiden johdossa tyytymättömyys kanavoituu”.

Sitä vaihtoehtoa ei ole, etteikö se kanavoituisi jonnekin. Päätettäväksi jää enää se, yritetäänkö asiat hoitaa politiikan keinoin vai ei.

Tämä kirjoitus alkoi presidentin sanoilla. Päätetään se toisen presidentin sanoihin. JFK totesi maaliskuussa 1962: ”Ne, jotka tekevät yhteiskunnan rauhanomaisen uudistamisen mahdottomaksi, tekevät väkivaltaisen vallankumouksen vääjäämättömäksi”.