EU:n suunta tulevaisuudessa

EU:n Elpymisrahasto

EU:n suuntaa tulevaisuudessa ei voi käsitellä ilman EU:n Elpymispaketin käsittelyä. Olen jo käsitellyt EU:n Elpymispakettia blogeissani:

https://blogit.perussuomalaiset.fi/marko-joensuu/markkinakuri-ja-moraalikato/

https://blogit.perussuomalaiset.fi/marko-joensuu/eun-koronaelvytysrahastosta/

https://blogit.perussuomalaiset.fi/marko-joensuu/euroopan-integraation-taloustiede/

https://blogit.perussuomalaiset.fi/marko-joensuu/mukamas-kertaluontoinen-poikkeuksellinen-ja-tarkkarajainen/

https://blogit.perussuomalaiset.fi/marko-joensuu/eun-elpymisrahasto/

Joten en tässä blogissani enää käsittele EU:n Elpymispakettia itsessään, vaan sen vaikutusta EU:n suuntaan tulevaisuudessa.

EU:n Elvytyspaketin kansanäänestys

Herää kysymys siitä, että jos EU:n Elvytyspaketilla on oikeasti Suomen kansan enemmistön tuki, niin miksi istuva hallitus pelkää kansanäänestystä? Mikäli EU:n Elpymisrahastolle olisi koko Suomen kansan enemmistön tuki, ei kansanäänestystä pitäisi pelätä, päinvastoin sitä pitäisi vaatia ehdottomasti kaikkien epäselvyyksien välttämiseksi.

Eikö kaikille osapuolille olisi selkeämpää järjestää kansanäänestys EU:n Elvytyspaketista ja saada Suomen kansalta suoraan lopullinen ”kyllä tai ei” vastaus EU:n Elvytyspakettiin. Tällöin ei olisi, eikä jäisi yhtään mitään epäselvyyttä EU:n Elvytyspaketin kannatuksesta tai hylkäämisestä. Miksi media ei ole tuonut tätä aspektia kansalaisäänestyksestä selkeästi ja paremmin esille?

Kirjailija Mark Twain: ”Totuus on tarua ihmeellisempää, mutta se johtuu siitä, että tarun on pysyttävä mahdollisuuksien rajoissa; totuuden ei. Jos puhut totta, ei sinun tarvitse muistaa mitään.”

EU:n suunta tulevaisuudessa; sydämetöntä, järjetöntä ja sielutonta vai jotain muuta?

Kaikki ihmisten tekemät päätökset pohjautuvat sydämellä, järjellä tai sielulla tehtyihin valintoihin ja perusteluihin, joko tiedostetusti tai tiedostamatta. Päätös voi perustua sydämen tunteeseen, järjen rationaalisuuteen, sielun intuitioon tai kaikkiin niihin tai mihin tahansa niiden kombinaatioista.

https://blogit.perussuomalaiset.fi/marko-joensuu/sydan-jarki-ja-sielu-heart-mind-and-soul/

Oleellinen kysymys päätöksenteon osalta onkin, että onko poliittisissa asiakokonaisuuksissa sydämen, järjen ja sielun näkemystä, vai ovatko poliittiset asiakokonaisuudet, kuten EU:n Elvytyspaketti ja EU:n suunta tulevaisuudessa, sydämen, järjen ja sielun perspektiivistä katsoen sydämettömiä, järjettömiä ja sieluttomia vai jotain siltä väliltä vai jotain aivan muuta?

Kohti budjettiunionia

Valtiovarainministeriön entinen rahoitusmarkkinaosaston ylijohtaja Peter Nyberg totesi osuvasti: ”Nykymuotoisen elpymispaketin hyväksyminen merkitsee myös perussopimuksen kiertämisen hyväksymistä. Näin ovi uusille tukipaketeille ja kiertoyrityksille avataan matkalla kohti budjettiunionia”

Nybergin toteamusta tukee Italian pääministeri Mario Draghin ja Ranskan presidentti Emmanuel Macronin halu lisätä yhteisvastuuta ja väljentää budjettikuria. He molemmat ajavat EU:n yhteisiä joukkolainoja eli eurobondeja sekä yhteistä budjettia, budjettiunionia.

Näin ollen on äärimmäisen lapsellista ajatella, ettei elpymispaketin kaltaista uutta velkakierrosta käytettäisi euroalueella toistuvasti uudelleen ja yhä uudelleen. Sen takaavat Saksan ja Ranskan pankkien saatavat, Italian ja Espanjan suuret valtionvelat ja yhteisvaluutta-alueen kohdistamat paineet taloudeltaan heikkoihin jäsenmaihin.

Säveltäjä ja muusikko John Lennonin sanoin: ”Rehellisyys ei välttämättä tuo sinulle lukuisia ystäviä, mutta se tuo aina ne oikeat.”

Kaksi suuntaa: Liittovaltio tai hajoaminen

Valuuttaliittojen historia ja taloustiede osoittavat, että EU:n euroalue (rahaliitto) voi edetä vain ja ainoastaan kahteen suuntaan: Joko EU:n liittovaltioon tai hajoamiseen; hajoaminen voi olla osittainen, jolloin jäsenvaltioita eroaa siitä tai täydellinen, jolloin koko EU hajoaa.

Tuomas Malinen on kirjoittanut erittäin hienosti ja osuvasti valuuttaliittojen historiasta ja taloustieteellisestä tutkimuksesta. Joten en kirjoita mitään niistä.

Puhtaasti taloustieteitä tarkastellen EU:ssa on sen perustamisesta saakka yritetty harjoittaa yhtenäistä rahapolitiikkaa, yhtenäistä valuuttakurssipolitiikkaa ja vapaata pääoman liikkumista. Valitettavasti em. kombinaatio ei toimi ilman yhtenäistä talouspolitiikkaa aka finanssipolitiikkaa. Taloustieteiden perusteella voi olla vain kaksi kolmesta 1) Rahapolitiikka, 2) Valuuttakurssipolitiikka ja 3) Vapaa pääoman liikkuminen ilman yhtenäistä talouspolitiikkaa, muttei kaikkia 1), 2) ja 3). Tämä on taloustieteiden perusteella se yksinkertainen syy, miksi EU:ssa halutaan myös yhtenäinen talous- eli finanssipolitiikka aka budjettiunioni.

Yhtenäinen rahapolitiikka, yhtenäinen talouspolitiikka, yhtenäinen valuuttakurssipolitiikka ja vapaan pääoman liikkuminen yhdistettynä tarkoittavat federalismia eli liittovaltiota.

Joka tapauksessa tulonsiirrot tulevat jatkumaan, joko liittovaltiossa osana liittovaltiota tai pitämään euroalue kasassa, ainakin jonkun aikaa, sillä nykyinen EU:n elpymispaketti tai tulevat paketit eivät poista EU:n ylivelkaantuneiden maiden ongelmien syitä eikä siten uusien rahoituskriisien uhkaa pitkällä aikajänteellä.

”Elpymispaketit” ja ”tulonsiirrot” lähinnä yrittävät korjata euron, ”Convergence criteria”, ongelmia. Siten elpymispaketeissa ja tulonsiirroissa onkin kyse EU:n ylivelkaantuneiden maiden, pitämisestä eurossa, luomalla tulonsiirtomekanismi näihin maihin.

Venäläinen, kirjallisuuden Nobel palkinnon saanut, akateemikko, kirjailija ja historioitsija Aleksandr Isajevitš Solženitsyn: ”Totuus tulee aina ilmi.”

Teollisuuspolitiikka aka teollisuusstrategia

Noin 30 vuotta vanha taloustrendi ”teollisuuspolitiikka” (industrial policy aka IP) tai toisin sanoin ”teollisuusstrategia” (industrial strategy) ajaa EU:n vahvoissa maissa, etenkin Saksassa ja Ranskassa, EU:ta myös kohti ”strategista autonomiaa” eli EU:n liittovaltiota.

Osana tähän teollisuuspolitiikkaan kuuluu Euroopan suurimpien pankkien, BNP Paribas SA (ranskalainen yksi maailman suurimmista pankeista ja sijoitusyhtiö), Deutsche Bank (saksalainen monikansallinen pankki ja maailman suurin investointipankki), Crédit Agricole SA (suuri ranskalainen pankki- ja finanssiryhmittymä), ING Groep N.V. (suuri alankomaalainen rahoituslaitos), Banko Santander SA tai Santander (suuri espanjalainen pankki) ja UniCredit S.p.A. (suuri italialainen pankki- ja finanssiryhmittymä), suunnitelma perustaa yleiseurooppalainen maksujärjestelmä.

31 eurooppalaisen pankin / luottolaitoksen ja 2 kolmannen osapuolen hankkijayrityksen perustama tavoite on siis luoda uusi yleiseurooppalainen EU:n kattava maksujärjestelmäverkosto online- ja myymälätapahtumia varten sekä tietysti kilpailla PayPalin, Visan ja Mastercardin kaltaisten yritysten kanssa.

Luonnollisesti yleiseurooppalaisen maksujärjestelmän kehittäminen tarvitsee rahaa (EU:n Elpymispaketin, jotta pankit saavat saatavansa takaisin) ja toimiakseen suunnitelmien mukaisesti EU:n yhteisen finanssipolitiikan / budjettiunionin eli EU:n liittovaltion.

Mitä EU on tällä hetkellä ja mitä se ei ole

EU on tällä hetkellä ainakin nimellisesti:

a) Tulliunioni, jolla on yhteinen ulkoinen tariffi.

b) Yhtenäinen markkina, jossa on teoriassa työvoiman, tavaroiden ja pääoman vapaa liikkuvuus, muttei vieläkään käytännössä.

c) Rahaliitto, jossa on yhtenäinen valuuttakurssi- ja korkopolitiikka ja osittain yhteinen valuutta, euro. EU:n 27:stä maasta 19:sta maassa on euro käytössä muodostaen euroalueen, mukaan lukien Suomi. Euroalueen ulkopuolella on 7 maata ja niiden joukossa on Ruotsi. Tanska puolestaan on jättäytynyt täysin eroalueen ulkopuolelle.

Mitä EU ei vielä ole:

a) Talousliitto, sillä EU:lla ei ole vielä yhteistä finanssipolitiikkaa, joka tarkoittaa yhteisiä julkisia tuloja (verotusoikeus) ja yhteisten julkisten varojen käyttöä (yhteiset julkiset menot, kuten julkisen sektorin investoinnit, kulutus ja tulonsiirrot).

b) Liittovaltio, joka koostuisi liittovaltion hallinnoimista osavaltioista ja mahdollisista erillisalueista. Liittovaltiossa on yhtenäinen perustuslaki ja osavaltiolla rajoitettu itsemääräämisoikeus.

Se, että EU:sta tulisi Euroopan liittovaltio, EU:ssä täytyisi olla

a) tulliunioni,

b) yhtenäinen markkina,

c) rahaliitto,

d) talousliitto ja

e) yhtenäinen perustuslaki.

Kaikki edellä jo listatut kohdat tarvitaan; mitä EU jo on ja mitä EU ei vielä ole.

Eurooppa-neuvoston ja Euroopan unionin neuvoston roolit

Eurooppa-neuvoston ”tehtävänä on vahvistaa EU:n toimintaa koskevat yleiset poliittiset suuntaviivat. Tämän se tekee hyväksymällä yksimielisesti ”päätelmiä”, joissa esitetään poliittisia periaatepäätöksiä tai neuvoston tai Euroopan komission toimintaa koskevia ohjeita ja suuntaviivoja. Eurooppa-neuvosto on antanut tällaisen alkusysäyksen muun muassa talous- ja rahaliitolle, Euroopan valuuttajärjestelmälle, parlamentin suorille vaaleille, sosiaalipoliittisille toimille ja EU:n laajentumista koskevien kysymysten käsittelylle.”

Euroopan unionin neuvoston ”tärkein tehtävä on lainsäädännön antaminen ja yksimielisyysvaatimus koskee muun muassa verotusta, työntekijöiden sosiaaliturvaa ja sosiaalista suojelua, sen toteamista, että jäsenvaltio on loukannut unionin perusarvoja, sekä päätöksiä, joilla vahvistetaan yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa koskevia periaatteita ja pannaan sitä täytäntöön, tai tiettyjä rikosoikeuden alalla tehtävää poliisiyhteistyötä ja oikeudellista yhteistyötä koskevia päätöksiä.”

Asymmetrinen EU:n liittovaltio eli federaatio

Tällä hetkellä olemme marssimassa kohti asymmetristä liittovaltiota. Asymmetrisessä liittovaltiossa dominoivat isot jäsenmaat (Saksa, Ranska, Italia, Espanja ja Puola), jotka periaatteessa sanelevat kaikkien epätyydyttävien päätöskompromissien ehdot, joissa kärsijöiden roolit saavat pienemmät jäsenmaat (Suomi ja Viro); joten koko, volyymi ja voima ratkaisevat.

Mikäli Eurooppa-neuvosto ja etenkin Euroopan unionin neuvosto vielä siirtyvät määräenemmistöpäätöksiin yksimielisyysvaatimuksen sijasta, dominoivat isot jäsenmaat täysin, tällöin pienellä maalla, kuten Suomella ei ole juurikaan mitään painoarvoa missään.

Joka tapauksessa EU:n jäsenvaltioista tulee EU:n federaatiossa osavaltioita erittäin rajallisine itsemääräämisoikeuksineen.

Demokratian ”kapea käytävä”

Demokratian ”kapea käytävä” on kuin kolikon reuna; kolikon yksi puoli on mandaatti eli valta ja toinen puoli on vastuu eli velvollisuus ja kolikon reuna on hieno tasapaino vallan ja vastuun välillä eli hyvin ”kapea käytävä”. Kolikko seisoo reunallaan, jolloin pienikin epätasapaino saa aikaan kolikon kaatumisen ja tasapaino häviää. Valitettavasti kolikko yleensä kaatuu niin, että mandaatti puoli jää päälle ja vastuu puoli alle ja ”kapea käytävä” häviää.

Oleellinen kysymys on, että haluammeko EU:n liittovaltion ja mikäli haluamme, niin millaisen EU:n liittovaltion?

Haluammeko olla vain kolikon vastuupuolen (EU:n federaation) maksajia ja velkavankeja, vaiko vapautta, hyvinvointia ja rauhaa edistävän itsenäisen kansallisvaltion jäseninä EU:ssa?

Päätöksenteon osalta oleellinen kysymys on, että onko sydän, järki ja sielu päätöksenteossa mukana eli haluammeko säilyttää demokratian ”kapea käytävän”?

Vai onko sittenkin loppupelissä ”Idealismi kasvanut suorassa suhteessa etäisyyteemme ongelmasta”. Professori ja kirjailija Peter Druckeria lainaten.