Kuten sanoin Espoon PS-ehdokkaan Henna Kajavan (29) ja Vantaan PS-ehdokkaan Tomi Salinin (558) kanssa Finnon lintutornilla kuvatulla kampanjavideolla, perussuomalaiset eivät ympäristöpolitiikassaan peesaa vihreitä, kuten esimerkiksi monet sini- ja järkivihreiksi itseään tituleeraavat kokoomuspoliitikot tapaavat tehdä.

Ympäristöpolitiikka ei ole mikään vihreiden yksinoikeus, vaan yksi politiikan lohko muiden joukossa, johon eri puolueilla on omat linjauksensa. Ja meillä on omamme.

Listaan tähän minulle tärkeät asiat, joita käsittelimme pintapuolisesti tuossa videollakin.

Ensinnäkin yksi isoimmista taloudellisista kysymyksistä Helsingissä, miksei muuallakin pääkaupunkiseudulla, on kaupungin lämmitys. Kivihiilikasoista halutaan eroon kymmenessä ja maakaasustakin parissakymmenessä vuodessa, eikä siihen taida perussuomalaisellakaan ryhmällä olla nokan koputtamista. Konsensus siitä, että fossiilisista pitää päästä jossain vaiheessa eroon, on laaja.

Mitään järkeä kiirehtiä nopeammin ei kuitenkaan ole. Tätä täytyy toistaa jatkuvasti: Euroopan unionilla on päästökauppajärjestelmä. Päästökauppasektorin hiilidioksidipäästöt on määrätty etukäteen. Ottamalla joku voimala pois käytöstä tai vaihtamalla sen polttoainetta päästöt eivät järjestelmässä vähene, ne vain siirtyvät muualle. Meidän kannattaa lopettaa hiilen poltto jossain vaiheessa siksi, että päästötonnin hinta nousee. Näin se systeemi toimii, ja annetaan sen toimia.

Millä hiili ja kaasu korvataan? Punavihreältä suunnalta ei ole kuulunut kovin hyviä ideoita. Monissa muissa kunnissa kaukolämpöä tehdään turpeella, ja sitä ollaan korvaamassa tuontihakkeella. Hyvää päivää.

En olisi kauhean innostunut myöskään toimivan kaukolämpöinfran hylkäämisestä, mistä on kyse, kun taloyhtiöt irrottautuvat kaukolämmöstä ja poraavat tontilleen maalämpöä. Kaukolämpöverkko mahdollistaa monia energiatehokkaita ratkaisuja, kuten lämpöpumput, kaukokylmän toimittamisen, suuret lämpövarastot ja konesalien jäähdytyslämmön hyödyntämisen.

Helsingin valtuustoon on ehdolla muutamia ehdokkaita, jotka haluaisivat lämmittää kaupunkia modulaarisilla pienreaktoreilla. Petrus Pennasen ja Atte Harjanteen agendalla on kuitenkin sitten kaikenlaista muuta hörhötystä, joten jos haluat ydinkaukolämpöä, muttet löysää huume- tai maahanmuutopolitiikkaa, äänestä minua. Minä haluan lämmittää Helsingin puhtaasti uraanilla, joko lämpöreaktorilla joka voi sijaita lähelläkin, yhdistetyllä sähkön ja lämmön tuotannolla tai ydinsähköllä ja lämpöpumpuilla.

Toinen asia: lähiluonto.

Kaikki tuntuvat puolustavan nyt lähiluontoa. Ainoastaan perussuomalaiset tekevät sen uskottavasti.

Lähiluontoa ei nimittäin uhkaa se, etteivätkö ihmiset arvostaisi sitä. Äänestäjät ovat tuoneet selvästi esiin, että se kotia lähin kallio, metsä, kukkaniitty tai luonnollinen rantaviiva on viihtyvyydelle korvaamattoman tärkeä. Se, mikä näitä luontotilkkuja uhkaa on asuntorakentamisen paine.

Asuntorakentamisen paine tulee kasvukiimasta, ja väestönkasvu Helsinkiin tulee paitsi siitä, että stadi on kokoomuksen pormestariehdokkaan Juhana Vartiaisen makuun liian snadi, ennen kaikkea siitä että muilla puolueilla kuin perussuomalaisilla on hinku ottaa Suomeen ja Helsinkiin niin valtava määrä maahanmuuttoa.

Kolmas asia: valkoposkihanhet.

Valkoposkihanhikysymys on esimerkki siitä, ettei kuntavaaleissa voida puhua vain teemoista, joihin valtuustoilla on täysi päätösvalta. Politiikka kun ei toimi niin.

Valkoposkihanhet ovat Suomessa riesa kahdella tavalla. Arktinen kanta muuttaa Pohjois-Karjalan läpi ja syö pellot mennessään. Pk-seudulla taas on oma, liiaksi kasvanut kanta, joka paskoo kaikki puistot.

EU jostain oudosta syystä kuitenkin pitää valkoposkihanhea uhanalaisena ja rauhoitettuna. Lintutieteellisesti se ei sitä ollenkaan ole. Voisimme siirtää valkoposket riistalinnuiksi ja ehkä korvaavasti siirtää jonkin harmaahanhen suojelun puolelle. Merihanhien ja metsähanhien kannat eivät ole kovin vahvat ja ne voi sotkea oikeasti uhanalaiseen kiljuhanheen. Valkoposkea ei, ei edes hämärässä.

EU:n takia niitä valkoposkihanhia, joita on saatu maanviljelyn suojelemiseksi ampua, ei voi käyttää ravintona. Rouva Huhtasaari ja herra Hakkarainen, tähän pitää saada muutos!

Helsingissä haluaisin jonain päivänä astua sisään Kaivopuiston rannalla sijaitsevaan ravintolaan, jonka piha ei olisi täysin hanhien kakassa, ja jonka ruokalistalta löytyisi valkoposkihanhenrintaa. Tämän haaveen toteuttamiseksi pitää tehdä saumatonta politiikkaa EU:ssa, Arkadianmäellä ja kaupungintalolla.