Erään Facebook-kaverin seinällä oli keskustelua eri puolueiden sijoittumisesta arvokartoille, joissa tapaa nykyään olla vasemmisto-oikeisto-jako vaakasuunnassa ja sitten y-akselille jana konservatiivi-liberaali. Kirjoitin kriittisen kommentin tuota mielestäni virheellistä aatehistorian tulkintaa vastaan, jossa konservatiivisuus ja liberaalius nähdään vastakkain. Julkaisen sen uudelleen tässä.

Ärsyttävää kuinka tuosta janasta konservatiivi-liberaali on tullut täysin vakiintunut osa poliittista ajattelua ja puhetta, vaikka tarkemmin aatehistoriaa pöyhien siinä ei ole oikein mitään järkeä. Itse olen liberaali konservatiivi, eikä se ole paradoksi eikä keskitie.

Liberaali (erotuksena autoritaarisesta) haluaa rajoittaa hallitusvaltaa ja vallan keskittymistä yhtään suurempii yksiköihin kuin on välttämätöntä (yksilönvapaudet ovat tärkeimmät, perhe päättäköön omista asioistaan, kunnallinen itsehallinto pitäisi olla paljon suurempi kuin se on nyt, ja kansakunnilla tulee olla itsemääräämisoikeus). Siksi vapaus, veljeys ja tasa-arvoisuus.

Konservatiivi (erotuksena radikaalista tai utopistista) on ihmiskuvaltaan realisti, eikä liikaa usko ihmisten kyvykkyyteen tai haluun toimia altruistisesti tai aina edes järkevästi oman pitkän aikavälin etunsa kannalta. Konservatiivi myös ymmärtää ihmisten luontaisen laumasieluisuuden ja haluaa kanavoida sen rakentavasti. Siksi koti, uskonto ja isänmaa.

Liberaali konservatiivi ajattelee, että konservatiiviset kulttuuri-instituutiot ja arvot ovat tärkeä vapaan yhteiskunnan perusta. Atomisoituneet yksilöt, jotka eivät koe olevansa osa jotain perhettä, uskonyhteisöä tai kansakuntaa, tulevat herkästi riippuvaisiksi hyvinvointivaltiosta. Kasvatusvastuun ottaminen yhä tiukemmin yhteiskunnalle perheiltä on konservatiiviselle liberaalille kauhistus sekä konservatiivisten että liberaalien arvojen näkökulmasta. (Minusta on ollut hellpo puolustaa vaalikoneissa esimerkiksi kotihoidontuen kuntalisää Helsingissä, koska 1) se tulee halvemmaksi kuin päivähoidon tuotantokustannukset, 2) konservatiivina arvostan perheen kasvatusvastuuta, 3) liberaalina kannatan valinnanvapautta ja 4) tiedeorientoituneena luotan tutkimuksiin, joiden mukaan alle 3-vuotiaan paras paikka ei ole päiväkoti.

Kun konservatiivi ei usko ihmiseen, se ei tarkoita, että yksilöä pitäisi loputtomiin ainakaan valtion toimesta holhota. Päinvastoin logiikka menee niin, että valtaa ei saa keskittää, koska tiedämme, että ihmisiin ei voi luottaa vallankäyttäjinä. Pitää olla ”skin in the game”. Päättäjillämme valitettavasti ei yleensä ole mitään pelissä, kun he tekevät Suomea koskevia pitkävaikutteisia päätöksiä. He ovat niin kansainvälisiä, että heidän ja heidän perheensä elämää ei sen kummemmin haittaa, vaikka Suomesta tulisi EU:n provinssi tai islamilainen kalifaatti. Tulevaisuus on muualla. Konservatiivi arvostaa sitä, että ihmiset omistavat omat asuntonsa, ovat kaupunginosaan kiintyneitä nurkkapatriootteja ja kokevat ettei omalle maalle ole vaihtoehtoja. Tällaiset ihmiset pitävät huolta taloyhtiöstään, naapurustostaan ja isänmaastaan.