Annetaan isälle ansaitsemansa arvo

Vanhempien ero on usein valitettava ja dramaattinen asia, mutta yhä arkipäiväisempää nyky-yhteiskunnassa. Elämä kuitenkin jatkuu eronkin jälkeen, ja lasten hyvinvoinnista huolehtiminen pitäisi olla kaikkein tärkeintä. Parisuhde saattaa päättyä, mutta vanhemmuus ei.

Tällä hetkellä erotilanteessa poljetaan säälimättä isän oikeutta lapsiinsa – ja lasten oikeutta isään.

Suomen laki on ajastaan jäljessä. Viranomaiset eivät näe vanhempia tasavertaisina huoltajina ja nykyinen lakikäytäntö ei takaa isälle yhtäläistä kohtelua.

Ruotsissa jo 30-40 prosenttia eroperheiden lapsista asuu virallisesti molempien vanhempien luona. Suomessa vastaava luku on paljon pienempi.

Esimerkiksi Helsingissä asuu noin 70 000 lapsiperhettä, joista noin kolmannes on yhden huoltajan perheitä. Äiti ja lapset on selvästi isää ja lapsia tavallisempi perhemuoto.

Isät tasa-arvoisiksi äitien kanssa

Ruotsissa lapsilisät voidaan jakaa vanhempien kesken, ja lapsella voi virallisesti olla kaksi osoitetta, mutta Suomessa tämä ei käy. Meillä vain toinen vanhemmista voi olla ns. lähivanhempi, ja lähes aina tämä oikeus päätyy äidille. Laki takaa tälle lähivanhemmalle paljon suuremman oikeuden päättää lasten asioista, sekä oikeuden saada mahdolliset etuudet yhteiskunnalta. Isälle jää usein vain maksajan rooli.

Erotilanteissa sekä avioliiton ulkopuolella syntyneiden lasten kohdalla isän oikeudet sekä lapsen oikeudet isään eivät usein toteudu, mikäli äiti näin päättää. Äiti pystyy lain mukaisesti esimerkiksi kieltämään isyyden tunnustuksen, muuttamaan suullista sopimusta tapaamisoikeuksista sekä isyyden tunnustamisen jälkeenkin olemaan yksin lapsen huoltaja.

Ero ja lapsien menetys lisää merkittävästi isien syrjäytymisriskiä. Lisäksi yksinäisen isän on erittäin vaikeaa saada kunnallista vuokra-asuntoa.

Vanhempien oikeuksien ja velvollisuuksien tulisi olla tasa-arvoisia, ja isällä pitäisi myös viranomaisten silmissä olla tasavertainen ja yhtäläinen oikeus huoltajaksi äidin kanssa.

Lapset tarvitsevat isää – ja isä lapsia

Äiti ei voi automaattisesti olla parempi vanhempi, eikä lain tulisi sallia isän syrjimistä. Lapsella tulee olla oikeus molempiin vanhempiin, ilman toisen vanhemman sivuuttamista.

Kannan syvää huolta isistä, jotka välittävät lapsistaan, ja haluavat olla osa lasten elämää tasavertaisena vanhempana, tukemassa ja turvaamassa tulevaisuutta, mutta heiltä evätään tämä mahdollisuus.

On mahdotonta ajatella, että isä ei olisi lapsen kehityksen, hyvinvoinnin ja kasvun kannalta keskeisessä asemassa.

Kysymys ei ole pelkästään yksilö- tai perhetason kysymyksestä, sillä isän roolin vieminen lapselta, heijastuu koko yhteiskuntaamme haitallisella tavalla.