Keskustelin juuri sydäntä särkevän puhelun vaikeavammaisen lapsen äidin kanssa, jossa hän kertoi että lapsen kuntoutushakemus oli Kelassa evätty kokonaan, koska lapsi ei edisty. Kela kehottaa päätöksessään hakemaan kuntoutusta kunnalta. Kunnalta, jossa rahat ovat niin ikään loppu. Kunnilta, jotka eivät pääsääntöisesti myönnä kuntoutusta vaikeavammaisille. Tämä äiti ei ole ainoa, jonka perheessä käydään samaa tilannetta läpi. Näyttää siltä, että Kelan linja on muuttunut vaikeavammaisten kuntoutusten myöntämisessä. Niitä evätään kokonaan järjestelmällisesti.

Kelan vaikeavammaisten lääkinnällinen kuntoutus muuttui vuonna 2016 vaativaksi lääkinnälliseksi kuntoutukseksi, jossa samalla kuntoutuksen myöntämisperiaatteita uudistettiin. Enää hoidolllinen peruste, joita ovat esimerkiksi kipujen vähentyminen, nykyisen toimintakyvyn säilyttäminen, nivelkontraktuurien ennaltaehkäiseminen, eivät ole enää kriteerejä myöntää kuntoutusta vaikkapa fysioterapiaa vaikeavammaisille. Vaikuttaa siltä, että nimenmuutoksella oli se seuraus, että vaikeavammaiset ovat uhkassa jäädä ilman kuntoutusta sillä nämä henkilöt harvoin edistyvät siten, että saavuttavat merkittäviä edistysaskelia.

Vaikeavammaiset ovat Suomessamme vuonna 2019 melko vaikeassa asemassa. Hoitoa ja kuntoutusta rajataan vammaisuuden perusteella.

Toivoisin kovasti, että Suomessa ei hyväksyttäisi nykyisen kaltaista maan tapaa arvottaa vammaiset siten, että heidät nähdään vain kustannuksina ja taakkoina. Sivistyneen yhteiskunnan yksi merkki on siinä, miten se kohtelee heikoimpiaan. Näkisin myös mielelläni hoidon ja kuntoutuksen asiantuntijoiden nousevan puolustamaan kivuttomuuden ja elämänlaadun merkitystä vaikeavammaisten elämässä ja kyseenalaistamaan Kelan nykylinjaukset.

Lokakuun alussa aloittava uusi Stm:n kansliapäällikkö Kirsi Varhila haastattelussaan Ylellä kehotti jatkossa tekemään enemmän ratkaisuja hoitojen priorisoimiseksi. Siis päättämään siitä ketä hoidetaan ja ketä ei hoideta. Lienee helppoa heittää priorisointivaatimusta ministeriön uumenista. Vaikuttaakin pahasti siltä, että ”Varhilan lista” on jo käytössä sekä sairaaloissa että Kelassa.

Kun raha on tiukassa, asiat ovat vastakkain ja silloin on tehtävä valintoja mihin rahaa käytetään. Sen valinnan tekevät poliitikot, sydämen sivistyksensä puitteissa. Mutta lienee selvää, että suomalaisten asiat tulee olla etusijalla, kun rajattuja resursseja jaetaan.