Sain sähköpostiini Helsingin kotihoidon työntekijöiden avunhuudon. Heidän luvallaan julkaisen alla koko kirjeen, mutta olen poistanut kirjelmästä tiedon mistä päin Helsinkiä huoli tulee sillä se koskettaa koko kaupunkia.

Mitä ihmettä Helsingissä tapahtuu? Kirjoituspöydän takaa ja esittelykalvoilla kaikki näyttää olevan hyvin, mutta sitten totuus kentällä on tämä? Miten voi olla mahdollista, että Helsinki ei kykene parempaan vanhustenhoidossa? Kun samaan aikaa liehutaan pitkin maailmaa kehuskelemassa ja mainostamassa Helsinkiä, maalataan linnunpönttöjä, rakennetaan pyöriä ja huolletaan niitä veronmaksajien rahoilla? Pitäisikö kuitenkin palata kunnan ydintehtäviin eli palveluiden järjestämiseen etenkin kaikkein heikoimmassa asemassa oleville ja niille joista yhteiskunnan tulisi pitää huolta?

Helsingin Perussuomalaisten valtuustoryhmä jätti 25.4 ryhmäaloitteen, jossa vaaditaan vanhustenhoidon selvitystä, mieluiten riippumatonta. Nyt toivon todella, että myös muut puolueet tulevat näihin talkoisiin mukaan, jotta kaupunkimme kunniajäsenille taataan inhimillinen ja turvallinen vanhuus sekä vanhustenhuollon työntekijöillemme sellaiset työolot, joissa on hyvä työskennellä.

Nyt tilanne on nolo, hävettävä ja vähintäänkin pöyristyttävä ja poliitikkojen on kannettava vastuu, jotta vanhustenhoito nostetaan sille kuuluvalle tasolle ja arvostukselle. Kuka on mukana? Kuka kantaa vastuun? Voiko olla mitään tämän kiireisempää hoidettavaa kaupungissamme?

KOTIHOIDON HUOLI ASIAKKAIDEN LAADUKKAASTA JA TURVALLISESTA HOIDOSTA HELSINGIN KOTIHOIDOSSA

Sosiaalihuolto- sekä vanhuspalvelulain tarkoitus on tukea ja mahdollistaa ikääntyneen väestön hyvinvointia, terveyttä, toimintakykyä sekä itsenäistä suoriutumista. Lain puitteissa ikääntyneillä on siis oikeus saada laadukasta ja yksilöllisten tarpeiden mukaista hoitoa.

Nämä lain edellyttämät palvelut ja hoito, eivät mielestämme toteudu tällä hetkellä Helsingin kaupungin kotihoidossa. Tästä meillä hoitajilla on suuri huoli.

Kotihoidon työkuorman kasvu ja kiire ovat johtaneet siihen, että hoitovirheet ovat lähes päivittäisiä(unohtuneita kauppalistoja, teillä lojuvia asiakaslistoja, antamatta jääneitä lääkkeitä etc). Jopa asiakasturvallisuus on vaarantunut kiireessä ja mikä ikävintä, on saattanut johtaa kotihoidon asiakkaan kuolemantapaukseen.

Kotihoidon työlistat laaditaan minuuttiaikataululla, käyntejä suunnitellaan päällekkäin, eikä huomioida hoitajien siirtymisiä asiakkaalta toiselle tai muita ennalta odottamattomia, akuutteja tilanteita asiakkaan kotona(sairaalaan lähetys, asiakkaan yt-lasku tai muut sosiaaliset ongelmatilanteet). Vakituisia hoitajia työllistävät myös vastuuasiakkaiden hoitosuunnitelmien teko ja päivitys, asiakkaiden toimintakykymittareiden, muistitutkimusten yms. teko. Sairaanhoitajilla lisäksi lääkärin konsultaatiot ja kotikäynnit, Marevan määritykset, lääkehoitonäyttöjen vastaanotot, erilaisten lausuntojen kirjoitukset ja SAP yms. moniammatilliset yhteistyökokoukset ja kotikäynnit. Millä ajalla nämä kaikki työt asiakaskäyntien lisäksi tehdään?

Ylitöitä ja tuplavuoroja tehdään paljon, ruokataukoja ei ehditä pitää, hoitajat uupuvat työtaakan alle, jäävät sairaslomille ja yhä useampi irtisanoutuu kokonaan. Hoitajat haluavat tehdä laadukasta hoitotyötä, joka ei kuitenkaan nykytilanteessa ole mahdollista. Sijaisia ja keikkalaisia on paljon, mikä osaltaan heikentää asiakasturvallisuutta. Toisaalta ammattitaitoisia ja motivoituneita sijaisia on yhä vaikeampi saada. Äkillisiä sairaslomia tulee lähes päivittäin, sijaisia ei saada ja työt joudutaan jakamaan paikalla olevien hoitajien kesken. Työmäärä saattaa tuplaantua tai jopa triplaantua ja hoitajat juoksevat kieli vyön alla kelloa vilkuillen, jolloin asiakkaiden palvelu-ja hoitosuunnitelmat eivät toteudu. Tämä luonnollisesti johtaa siihen, että välitön työaika asiakkaan luona jää suunniteltua lyhyemmäksi kiireestä johtuen. Johdolle tämä kiire ei tunnu välittyvän tilastoista, jotka eivät näytä koko totuutta. Tilastot eivät kerro, miksi asiakkaiden käyntiajat jäävät suunniteltua lyhyemmiksi. Onko tämä vanhuspalvelulain edellyttämää laadukasta hoitoa?

Yhä huonokuntoisempia ja monisairaita vanhuksia sekä moniongelmaisia asiakkaita hoidetaan kotona liian pitkään, koska laitospaikkoja ei ole tarjota. Kotihoidon keinoin ei useinkaan pystytä vastaamaan asiakkaiden laaja-alaisiin tarpeisiin.

Kotihoitoa ei ole kehitetty eikä henkilöstöä mitoitettu vastaamaan yhä kasvavaan kotihoidon asiakaskuntaan. Kotihoitoa kehittävät tahot, jotka eivät tunne käytännön työtä ja kehitystyötä tehdään kustannussäästöt edellä, joka ei todellakaan ratkaise ongelmia. Hoitajien vaikutusmahdollisuudet oman työn suunnitteluun ja kehittämiseen ovat heikentyneet, samalla kun työnantajan kontrolli ja vaatimukset ovat kasvaneet. Asiakkaiden ja omaisten huoli ja tyytymättömyys ovat lisääntyneet ja he purkavat väsymystään, turhautumistaan ja hätäänsä hoitajille. Hoitajat tekevät haitta- ja vaarailmoituksia toinen toisensa perään, lähettävät sen mm. esimiehelle, esimiehen esimiehelle, työsuojeluvaltuutetulle, liiton edustajalle, mutta mitään konkreettista ei tapahdu.

Me olemme jo tarpeeksi odottaneet! Pelkällä kiitoksella ei kohenneta asiakkaan saaman hoidon laatua tai kehitetä kotihoidon työtä. Tarvitaan järeitä, konkreettisia toimenpiteitä ja ehdottomasti henkilökuntaa lisää huolehtimaan nopeasti ikääntyvän väestön kasvaviin hoivatarpeisiin! Työnantajalla on viime kädessä velvollisuus ja vastuu taata, että kotihoidon asiakkaat saavat hyvää ja laadukasta kotihoitoa sekä tukea kotihoidon henkilökuntaa työssä jaksamisessa.

Helsingissä 23.4.2018

kotihoidon henkilökunta