Marinin hallituksen menojen kattaminen velalla on saavuttanut lakipisteensä kun STEA-avustuksiakin ollaan paikkaamassa joko velalla tai verojen korotuksella, kuten uunituore tiede- ja kulttuuriministeri Annika Saarikko linjaa. Lausunto ei sinänsä ollut yllätys, mutta talouskriisissä jossa Suomi on, olisi syytä pohtia myös muita ratkaisuja. Jokainen toimija tässä maassa tulee ennemmin tai myöhemmin tilanteeseen, jossa on sopeutettava toimintaa. Talouskriisi ei ole menossa ohi, on priorisoitava.

Veikkauksen voittojen jakaminen järjestöavustuksina on ollut jo vuosikausia kohtalaisen holtitonta ja huonosti valvottua sekä vaikuttavuusarvioinneiltaan onnetonta. On aivan selvää, että varoja voidaan jakaa jatkossakin, mutta siinä tulisi kiinnittää huomiota erityisesti siihen, että toiminta täyttää yleishyödyllisyyden periaatteet ja että se tukee lakisääteisiä palveluja. Ei liene epäselvää, että kansalaiset hyväksyvät laajasti vaikkapa ruoka-avun, vaateavun, mielenterveyspalvelut tai vammaisten avustajat, mutta kaarnaveneet, laittomasti maassa olevien palvelut ja muut pienten etupiirien hömppähankkeet eivät kuulu tähän kategoriaan. Eikä rahan jako STEAn lopu vaan kaupungit ja kunnat jakavat myös rahaa melko lailla samoille toimijoille, samoin periaattein ja ilman riittävää tietoa vaikuttavuudesta tai toiminnasta ylipäänsä.

Kolmas sektori, josta usein asian yhteydessä puhutaan, on määritelmänkin mukaan vapaaehtoissektori, jossa toiminta on perustunut vapaaehtoisuudelle, jäsenmaksuille ja lahjoituksille. Nykyään tuntuu siltä, että kolmas sektori on osa julkista sektoria, joihin mm. puolueaktiivit työllistyvät ja joihin sosialistiseen tapaan kulloinenkin ministeri ideologisesti virkamiesten avustuksella rahaa jakavat.

STEAn ja kaupunkien avustuksissa pyörivät miljoonat on perattava. Avustusten jako on saatettava riippumattomaan selvitykseen ja katsottava läpi siten, että jatkossa rahat ohjautuvat todellakin konkreettiseen lakisääteisten palveluiden tukevaan apuun, jotka hyödyttävät laajaa joukkoa suomalaisia. Hankkeiden ja projektien tulokset ja vaikuttavuus on tutkittava ja katsottava ettei samoja hankkeita pyöritetä toistuvasti. Vaihtoehtoisesti raha voitanee ohjata suoraan sinne mistä sitä uupuu esimerkkinä vanhus- tai vammaispalvelut. Nämä toimet vaativat toki lainsäädäntöä ja suurremontin järjestelmään.

Lisäksi nostaisin esiin hyväntekeväisyyden ja yhdistystoiminnan vapaaehtoisuuden. Mielestäni Suomessa olisi syytä selvittää verovähennysoikeutta hyväntekeväisyyskohteisiin lahjoittamisessa. Tässä järjestelmässä jokainen voisi itse päättää millaista toimintaa ja mihin kohdistuvaa apua haluaa tukea. Uskon vakaasti, että suomalaiset osaavat itse päättää mikä on heille tärkeää ja ohjata apua siihen suuntaan joko lahjoittamalla aikaa tai rahaa tai liittyä jäseneksi.

Me emme tarvitse sosialismia auttaaksemme heikompia ja apua tarvitsevia kansalaisiamme tai eläimiämme, sen sijaan tarvitsemme vapautta päättää mikä on tärkeää. Suomalaiset osaavat priorisoida tärkeimmät asiat ensin, toisin kuin tämän päivän poliitikot. Mikäli STEAn kanssa jatketaan kuten nyt, olisi reilua olla puhumatta kolmannesta sektorista sillä sitä se ei ole, se on osa julkista sektoria.

En minä usko, että kukaan on tähän tilanteeseen pahuuttaan ajautunut. Ja yhtä lailla on selvää, että osa nk. kolmannesta sektorista tekee hyvää ja vaikuttavaa työtä. Mutta hupenevat resurssit on ohjattava sinne mistä niistä saadaan paras hyöty kansalaisten hyvinvoinnille ja siten että ne auttaa mahdollisimman monia.

Vanha sananlaskukin sen jo sanoo: Tie helvettiin on päällystetty hyvillä aikomuksilla. Velkaantuminen tai veronkorotukset ei ole hyväksyttävä tapa paikata järjestöavustuksia. Nyt on aika asettaa asiat tärkeysjärjestykseen.

https://www.suomenuutiset.fi/stea-avustuksia-nauttiville-jarjestoille-iski-ahdistus-ministeri-saarikko-riensi-apuun-jarjestojen-kassavajetta-paikataan-vaikka-velkarahalla/