Pari päivää vaalien jälkeen on aika analysoida omaa tulostaan eduskuntavaaleissa. Tappion karvasta kalkkia on nyt nielty 2 päivää ja on aika suunnata katse eteen ja suupielet ylöspäin.

En voi kiistää etteikö sunnuntaina harmittanut, sillä vain 247 ääntä erotti minut ja 3116 ihmistä kansanedustajan paikasta. Se ei ole paljoa ja tukiryhmäkin alkoi heti kuumeisesti miettiä mitä olisi pitänyt tehdä toisin.

Minä ja tukiryhmäni teimme kaiken sen mitä pystyimme. Tukiryhmän tekeminen oli suorastaan maagista itsensä likoon laittamista ja tehtyjä tunteja en edes pysty laskemaan. Te olitte parhaita ja iloinen tekeminen näkyi ja sai laajaa huomiota iloisesta ilmeestä. Olen äärimmäisen kiitollinen kaikesta työstänne, jonka tämän kampanjan ja minun eteen teitte!

Tulos oli kahdelta osalta huikea. Ensinnäkin alle 3000 euron kampanjakuluilla ei moista tulosta ole montaa kertaa tehty ja täysin tuntemattomana ehdokkaana. Asia on siis kantanut ja se on hyvä se. Taaksemme jäivät isoilla budjeteilla olleet ehdokkaat ja silloin voi kyllä olla tyytyväinen siitä, että viesti on mennyt perille ja että se on ollut ihmisille tärkeä. Teimme myös historiaa siinä, että tällaista äänimäärää ei ole aiemmin Perussuomalainen nainen pääkaupungistamme kerännyt.

Minua luonnollisesti harmittaa teidän 3116 ihmisen puolesta, jotka katsoitte, että minä olisin ollut paras ihminen tässä kaupungissa ajamaan teille ja minulle tärkeitä asioita. Huoli siitä, kuka nyt puhuu mm. vammaisten ja omaishoitajien puolesta, on todellinen. Teen kuitenkin parhaani, jotta tärkeät asiat tulisi joka tapauksessa eduskuntaryhmämme tietoon. Se luottamus, jota minua kohtaa osoitettiin, on liikuttavaa ja viestit vaalien jälkeen ovat olleet kannustavia. Sain mm. tällaisen viestin, joka tietysti lämmittää mieltä:

”Harmi, etten saanut sinua eduskuntaan, mutta oli kiva huomata, että niin moni muukin oli äänestänyt vaalipiirin järkevintä persua. Sinunlaisesi ehdokkaat antavat painoarvoa niille hyville asioille, joita puolueesi ajaa, ja osaltaan poistavat sen kannattamisen sosiaalista stigmaa, joka on Helsingissä harvinaisen voimakas.”

Hurjan moni teistä ilmoitti minulle, että ei olisi kuunaan voinut kuvitellakaan äänestävänsä Perussuomalaista, mutta luottivat minuun. Se on luonnollisesti hieno asia, sillä te olette olleet rohkeita ja uskaltaneet hypätä tuntemattomaan. Ties vaikka joku teistä olisi Krista Kososen kaveri..

Mutta elämä jatkuu ja paljon on elämässä hienoja asioita. Terveys, perhe, ystävät, eläinystävät ja työ, siinä sitä on arjen asiat koossa.

Vielä kerran kiitos ja revanssin aika tulee vielä!

”Mul ei ollu mitään muut ku mahdollisuus

ja tieto siitä että mitä tahdon voin saavuttaa

koval duunil asiat vaan onnistuu

kokeillaan ja sit taas noustaan jos kaadutaan

hanskat ei tipahda

periks ei anneta

ne sanoo: et pysty, et voi, ei kannata

mun korvissa se kaikki kuulostaa haasteelt

ne saa luun kurkkuunsa, kun tulosta taas teen

jatkan jaksan vaikka väkisin

jos ois helppoo, kaikki tekis niin

mus on voima, jota en voi vaimentaa

pusken täysii aina vaan

mun ei täydy, vaan mä saan

katse eteen ja suupielet ylöspäin

teen vastoinkäymisistä voimaa

katse eteen ja suupielet ylöspäin

antaa tulla, kestän kyllä,”

periks en tuu antamaan…”

(Elastinen Eteen ja ylös)