Toimittajan vahva poliittinen suuntaus ei voi olla vaikuttamatta millaisia ohjelmia hän tekee tai mikä on niiden näkökulma. Se on inhimillistä, mutta miksi toimittajat eivät itse tunnista tätä? Aikuisuuteen ja vahvaan ammattitaitoon kuuluu itsetuntemus ja itsekritiikki.

On aivan turha selitellä, että PS puoluetta käsitellään objektiivisesti eri ohjelmissa tai saati väittää, että se tehdään positiivisessa valossa tässä ympäristössä, jossa tutkimuksen mukaan kukaan toimittajaopiskelijoista ei kannata PS puoluetta. (Valtiotieteiden tohtori Jussi Westinen ja Suomen Uutisten kirjoitus 17.6.2016)

Mikä siinä erimieltä olemisessa ja erilaisessa tulokulmassa asioihin niin pelottaa? Miksi se on niin vaikea ymmärtää, että Perussuomalaisia äänesti yli 500.000 ihmistä kautta maan. Voisiko heidänkin ääntään kunnioittaa ohjelmilla, jossa myös heitä ymmärrettäisiin.

Saa nähdä muuttuuko tämä asenteellisuus koskaan. Itse suhtaudun asiaan skeptisesti, mutta odotan mielenkiinnolla mitä tapahtuu, kun asiasta on viimeinkin alettu edes keskustelemaan asiallisesti ja nyt myös tutkimustulosten pohjalta. Tosin senkin keskustelun on aloittanut PS puolue.

Jatkaako media keskustelua ja katsooko se itseään kriittisin silmin? Toivon todella, että näin käy.  En halua, että Suomi on maa, jossa on vain sellaisia totuuksia, joista toimittajat pitävät.