Hallitus patistaa työmarkkinaosapuolia taipumaan yhteistyöhön ja hyväksymään yhteiskuntasopimuksen, jotta 1,5 miljardin euron sopeuttamista ei tarvitsisi toteuttaa.  Neuvottelut ovat vasta käynnistymässä, mutta lopputuloksesta ei ole takeita, sillä työntekijöiden saavutetuista eduista luopuminen ja heikennysten hyväksyminen olisi arvovaltatappio työmarkkinajärjestöille. Jos järjestöt taipuisivat kaikkiin ehtoihin, voi kysyä, kuka enää puolustaa työntekijöiden asemaa.
Työmarkkinapuoli on jo osoittanut yhteistyökykynsä  hyväksymällä maltillisen palkkakehityksen tulevina vuosina. Tämä ei kuitenkaan näytä koskevan isojen firmojen johtajia, joiden ahneudella ja palkkakehityksellä ei ole rajoja.
Työmarkkinaosapuolet joutuvat keskustelemaan mm. juhlapyhien siirtämisestä arkipyhiksi,  jopa 5% työajan lisäämisestä, Pekkas-vapaiden poistoista, lomarahoista luopumisesta sekä vuorotteluvapaaehtojen tiukentamisesta. Nämä ovat kovia heikennyksiä työntekijöille. Työntekijän palkkapussi kevenee taatusti, vaikka hallitus on luvannut porkkanana verohelpotuksia. Valtio on myös häviäjä, koska kertyvät verotulot pienenevät. Pienempi verokertymä johtaa valtio- ja kuntasektoreilla lisäleikkausten tarpeeseen, eikä siten ole kestävä ratkaisu. Tämä myös tarkoittanee sitä, että vähemmällä väellä tehdään enemmän töitä ja jossain määrin kelpoisuusehtoja väljennetään, jotta tilalle voidaan ottaa halvempia työntekijöitä.
Vuorotteluvapaan ehtoja kiristettiin jo aiemmin ja nyt sen myöntämiseen ollaan vaatimassa syyperustetta esim. opiskeleminen. On aika erikoista, että hallitus haluaa määrätä ja hallita, mitä vuorotteluvapaalla voi tehdä. Tämä muutos ei edistä työssäjaksamista. Vuorotteluvapaasijaiseksi on päässyt työtön ja nyt tätä systeemiä ollaan romuttamassa täysin.
Työttömät, opiskelijat, lapsiperheet ja eläkeläiset ovat jo nyt joutuneet säästötoimenpiteiden ja sopeuttamisen kohteiksi. Mahdollisesti tuleva sopeuttamispaketti tulee olemaan erittäin ankara niille, jotka saavat etuuksia yhteiskunnalta. He joutuvat  maksamaan siitä, että olemme EU:n jäsenvaltio. Hyöty EU:n globaalista liikkuvuudesta on tavalliselle kansalaiselle minimaalinen. Hyödyn korjaavat monikansalliset yritysketjut. Kun Suomen kansa houkuteltiin EU:n jäseneksi ja rahaliittoon, menetimme samalla päätäntävallan muualle ja  jouduimme pyytämättä Kreikan velkojen maksumieheksi. Näille loputtomille hätälainoille ja muulle hyväksikäytölle  pitäisi saada pikaisesti loppu.
Hallituksen hyväksymä kiintiöpakolaisten lukumäärän lisääminen on pettymys perussuomalaisille, sillä kotouttaminen, kielen opetus ja työllistäminen ovat kesken vielä aikaisemminkin Suomeen otetuilla pakolaisilla. Tässä työllisyystilanteessa ei ole mitään järkeä ottaa lisää pakolaisia hyysättäväksi, kun ei ole mahdollisuuksia tarjota heille työpaikkoja, jotta tulijat voisivat hankkia elantonsa. Emme edes tiedä, kuinka paljon nämä autettavat maksavat yhteiskunnalle, kun mitään kulutilastoja ei ole julkaistu. Tiedot pakolaisten kotouttamiskuluista on pidetty salassa, kuten myös valtion tukemien monikansallisten yritysten veroparatiisitiedot. Valtion tulisi tukea vain niitä yrityksiä, jotka rehellisesti maksavat verot Suomeen. Valtion tukea saavissa yrityksissä ei saa sallia verosuunnittelua, jonka tarkoituksena ja tavoitteena on liikevoiton maksimointi kierrättämällä liiketoiminta veroparatiisien kautta, jolloin verotulot jäävät valtiolta saamatta. On myös moraalitonta sallia veroparatiisien kautta operoivien yritysten toiminta Suomessa. Niiden toiminta nakertaa kansantalouttamme salakavalasti, kun normaalista liiketoiminnasta säädetyt verotulot jäävät valtiolta ja kunnilta saamatta.
Valtio tarvitsee ennen kaikkea verorahoja, jotta julkiset hyvinvointipalvelut säilyisivät edes nykyisellä tasolla ja kykenisimme auttamaan oman maan kansalaisia hädässä ja köyhyydessä.  Verorahat saisimme kaikista parhaiten riittämään työllistämällä ja luomalla uusia kansantalouttamme hyödyttäviä ja tukevia työpaikkoja työttömille.
Hallituksen tulisi käyttää nyt aikansa tehokkaasti Suomen sisäpolitiikan ja ennen kaikkea työllisyyden hoitamiseen, sen sijaan, että huomio on jatkuvasti EU:n – ja Venäjän kriiseissä tai sotkeudutaan median esiin nostamiin sisäpolitiikan lillukan varsiin. On aika hoitaa työllisyyteen, terveyden ja vanhustenhuoltoon liittyvät asiat kestävällä ja tasapuolisella tavalla, siten että myös työttömät ja pienituloiset saavat riittävät palvelut.