H. C. Andersenin sadussa keisarille uskoteltiin, että vodaan valmistaa kangas, joka näkyy vain älymystölle ja tehtäviinsä päteville ja on muille näkymätön. Vasta lapsen suusta kuultiin totuus: keisarilla ei ole vaatteita.

Samanlaisia ajatuksia herää jo nykyisestä translaista, saati mahdollisesta hallituksen kaavailemasta lain uudistuksesta. Nykytranslain mukaan vastakkaisessa sukupuoliroolissa elävä, lisääntymiskyvytön, joka pysyvästi kokee kuuluvansa vastakkaiseen sukupuoleen, voidaan vahvistaa kuuluvaksi vastakkaiseen sukupuoleen.

Erikoiseksi tilanteen tekee se, että samaan aikaan varhaiskasvatuksessa ja kouluissakin pyritään välttämään poika/tyttö-nimityksiä ja lähdetään siitä, että sukupuoliroolit ovat pelkästään opittuja, eivätkä sisäsyntyisiä.

Jos siis sukupuolirooleja ei ole (muutoin kuin opittuina), eikä pojilla ja tytöillä ole (henkisiltä ominaisuuksiltaan) eroa, miksi biologinen sukupuoli pitää saada vaihtaa? Biologinen sukupuoli vaikuttaa vain ja ainoastaan siihen, voiko ihminen synnyttää vai siittää lapsen. Kaiken muun elämänsä ihminen voi jo nyt elää kuten haluaa. Ainoa poikkeama lienee miesten asevelvollisuus.

Näen translaissa ja samaan aikaan vallalla olevassa sukupuolisensitiivisessä varhaiskasvatuksessa suurta ristiriitaa. Erityisesti lapsille ja nuorille pitäisi pystyä kertomaan totuus, silloinkin kun se on heille epämieluisaa kuulla. Kuten sukupuoli-identiteettinsä kanssa kipuilevalle se, että lääketiede ei todellisuudessa pysty muuttamaan miestä naiseksi, tai päinvastoin. Voidaan luoda miehen kuva, tai naisen kuva, mutta siittäjästä ei saada synnyttäjää. Tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku.

Yhteiskunnan tulisi rekisteröidä ainoastaan faktoja, ei henkilöiden päänsisäisiä tuntemuksia. Varsinkin kun yhteiskunta samaan aikaan haluaa viestittää, että sukupuolieroja ei ole, muutoin kuin biologisina lisääntymistekijöinä.