Eiliset (17.5.2019) uutiset suunnitelmista uuden Vihapuhe-osaamiskeskuksen perustamiseksi vetävät hiljaiseksi. Kuten sen on tarkoituskin tehdä.

Neuvostoliittokorttia käytettiin aiemmin Suomessa vallassa olevien aseman vahvistamiseen ja toisinajattelijoiden vaientamiseen. Nyt ollaan taas vastaavassa tilanteessa: valtaapitävät haluavat oman valta-asemansa pönkittämiseksi hiljentää toisinajattelijat. Aiemmin viitattiin Neuvostoliittoon ja ”yleisiin syihin”, nyt ”vihapuheeseen”. Tavoite on molemmissa sama: toisinajattelijoiden vaientaminen. Meillä on jo viranomaisten käytössä lukuisa joukko rikosnimikkeitä: kunnianloukkaus, laiton uhkaus, kiihotus kansanryhmää kohtaan jne jne. Jos nämä eivät viranomaisille vielä riitä, on tosiasiassa kyse siitä, että halutaan kieltää väärät mielipiteet, ei suitsia huonoa käytöstä – kuten meille annetaan ymmärtää.

Nyt lukija käsi sydämelle: mitkä ovat ne valtiot ja historian tilanteet, joissa valtaapitävät kokevat tavallisen kansan puheet ja kirjoitukset vaarallisiksi – sellaisiksi että niiden kitkemiseksi tarvitaan tehokkaampia keinoja?

Lähihistoriasta tällaisia valtioita löytyy runsaasti: Neuvostoliitto, DDR, Kiina, Venäjä, Pohjois-Korea, Turkki jne. Tämän listan joukon jatkoksiko Suomi nyt pyrkii? Vieläpä Kokoomusjohtoisten ministeriöiden johdattelemana.