Kokoomuksen Kai Mykkänen muotoili kokoomuksen kantaa siitä, ketä voidaan pitää suomalaisena. Mykkäsen mukaan jokainen Espoossa asuva pysyvä asukas on espoolainen ja kansalaisuuden saatuaan suomalainen. Samalla Mykkänen syytti puheenjohtajaamme Riikka Purraa väestönvaihdospuheista.

Mykkänen sekoittaa onnettoman triviaalisti suomalaisuuden ja Suomen kansalaisuuden käsitteet keskenään. Suomen kansalaisuus ei merkitse aina geneettistä tai kulttuurista suomalaisuutta. Suomalaisuuden alkuperän perusteella suomalainen on siperialaisen ja eurooppalaisen sekoitus, eikä esimerkiksi afrikkalainen tai arabi. Mykkäseltä on myös hyvin epäisänmaallista tyrkyttää omaa käsitystään suomalaisuudesta, kun hän on polkenut suomalaisuuden niin arvottomaksi asiaksi, että siitä on karsittu myös oma kielemme ja kulttuurimme kokonaan pois. Mykkäsen mukaan suomalaisuus ei edellytä, että äidinkielenä olisi suomi tai ruotsi tai että olisi integroitunut suomalaisiin arvoihin ja kulttuuriin.

On täysin mahdoton ajatus, että suomalaiset hyväksyisivät yksissä tuumin kaikki Suomen kansalaisuuden saaneet suomalaisiksi jo senkin vuoksi, että Suomeen on päästetty asettumaan pysyvästi valtavasti ihmisiä ympäri maailman vilpillisin perustein, joita he ovat esittäneet turvapaikkaprosessissa. Lisäksi suuri osa suomalaisista ei hyväksy maahanmuuttopolitiikkaa, johon perustuen potentiaaliset uudet suomalaiset on tänne otettu. Migrin johdosta on selväsanaisesti kerrottu, että turvapaikkaprosessin päätökset ovat lopulta hyvin mielivaltaisia, koska todisteita turvapaikanhakijoiden kertomusten tueksi ei yleensä ole. Lisäksi valtaosa suomalaisista on kyselytutkimusten mukaan sitä mieltä, että turvapaikanhakijoiden tulisi palata takaisin kotimaihinsa, kun turvan tarvetta ei enää ole, mutta heidän annetaan kuitenkin jäädä Suomeen kuvitteellisiksi suomalaisiksi.

Suomessa saa kansalaisuuden jopa suomen kieltä osaamaton pakolainen, jos on luku- ja kirjoitustaidoton. Tällainenkin henkilö on Kai Mykkäsen mukaan ns. ”supisuomalainen”.

Lisäksi meillä on etnisiin vähemmistöihin kuuluvia Suomen kansalaisia, jotka eivät itse koe itseään suomalaisiksi, tai ainakin ensisijaisesti he kokevat olevansa muslimeita ja vaikka somalialaisia. Mekö sitten olemme oikeutettuja määrittelemään heidät kuitenkin suomalaisiksi? Kyllä määrittelyn vapaus on jokaisella ihmisellä itsellään – niin määriteltäessä toisen suomalaisuutta kuin ihmisen itsensä suomalaisuutta.

Etenkin kaksoiskansalaisten kohdalla on aiheellista pohtia, tulisiko heitä ennemmin kutsua puolisuomalaisiksi tai Suomen kaksoiskansalaisiksi kuin suomalaisiksi. Ajatellaanpa vaikka tapausta, jossa ihminen on asunut täällä minimiajan saadakseen Suomen kansalaisuuden, minkä jälkeen hän muuttaa takaisin vaikka Afrikkaan elämään leveästi Kelan tuilla. Tällaista ihmistäkö pitäisi suomalaisten pitää suomalaisena, koska Kai Mykkänen vaatii?

Mutta mikä olisi hyvä ”suomalaisen” määritelmä, jotta ei pitäydyttäisi tiukasti sen etnisessä määritelmässä ja jotta Suomessa syntyneillä olisi mahdollisuus olla kuitenkin jossain vaiheessa myös suomalaisia, eikä ainoastaan Suomen kansalaisia?

Koska suomalaisuus on myös geneettistä, suomalaisen tai toisen hänen vanhemmistaan tulisi lähtökohtaisesti olla vähintään osittain geneettisesti suomalainen. Toisaalta äidinkieli on keskeisin kulttuurielementti ja identiteetin pohja. Niinpä suomalaisen äidinkielen tulee olla jompi kumpi Suomen kansalliskielistä, suomi tai ruotsi. Tämän määritelmän tulisi olla suomalaisuuden pohjana, mutta emme saa kuitenkaan unohtaa niitä Suomessa syntyneitä toisen polven maahanmuuttajia, jotka ovat geeneistään huolimatta sulautuneet suomalaisiksi. Myös Japanissa on ollut harvinaisia poikkeuksia, jolloin ulkomaalaisia on hyväksytty japanilaisiksi, vaikka he pitävät ulkomaalaiset yleensä tiukasti yhteisönsä ulkopuolella. Me voimme olla hieman avoimempia hyväksymisessä. Jos omista tai vanhempien geeneistä ei löydy suomalaisuutta, voisimme kuitenkin hyväksyä suomalaiseksi yksilön, jonka äidinkieli on suomi ja jonka sosiaalinen verkosto koostuu pääasiassa kantasuomalaisista (geneettisistä suomalaisista).

Kai Mykkäsen kokoomuksen tulisi herätä myös vallitsevaan käytäntöön jakaa Espoon ja maamme asukkaat suomen- ja vieraskieliseen väestöön niin uutisoinneissa kuin tilastoissakin. Jaamme väestöä myös kantaväestöön ja toisaalta ensimmäisen ja toisen polven maahanmuuttajiin. Tämä tarkoittaa, että kaikkia Suomessa asuvia Suomen kansalaisia ei pidetä virallisestikaan täysin suomalaisina. Väestön jakaminen edellä mainituilla tavoilla on erittäin tärkeää, jotta saamme tietoa maahanmuuton vaikutuksista. Maahanmuuton vaikutuksiin liittyvän tilastoinnin tulisi jatkossakin tapahtua siten, että väestöryhmiä tarkastellaan lähtöalueittain myös toisessa ja kolmannessa polvessa, koska Suomihan on nyt monikulttuurinen maa ja kulttuureilla on vaikutuksensa ihmisten käyttäytymiseen, mikä puolestaan vaikuttaa kaikkeen yhteiskunnassa turvallisuudesta talouteen ja ympäristöasioiden huomioimiseen.

Kokoomuksessa ja sen ideologisessa liittolaisessa vihreissä ei ilmeisesti olla myöskään tietoisia kyselytutkimuksesta, jonka mukaan Suomeen asettuneet ulkomaalaistaustaiset eivät yleisesti edes pidä tärkeänä sitä, että heitä pidettäisiin suomalaisina.

Tasa-arvon käsitys on vain päässyt vääristymään äärimmilleen vietynä puolueissa siten, että niissä ajatellaan tasa-arvon toteutumisen edellytyksenä olevan jopa suomalaisuuden polkumyynnin maailmalle sen sijaan, että pieniväestöinen ja periferinen maa keskittyisi ennemmin suojelemaan suomalaisuutta ja hyvinvointinsa perustaa – korkeasti koulutettua, työteliästä ja rauhallista väestöpohjaansa.

Kirjoittaja on Espoon valtuutettu.