Siteeraan otsikossa Ismo Alangon laulun sanoja. Kunnioitan taiteilijoita, he ovat intuitiivisia ja niin tämäkin laulu ennusti osuvasti mihin maamme ajautuu. Onko aika sanoa stop? 

Nyt jos koskaan, on aika tehdä yhteistyötä yli puolue- ja kuntarajojen. Omissa tuppikunnissa, kokonaisuus katoaa. Ohjat ovat muutamien käsissä ja olemme antautuneet yksittäisten unelmien valtaan. Unelmien jotka pudottavat pohjan poissa yhteiseltä hyvinvoinnilta. Unelmat ovat tavoitteita, joilla ei useinkaan ole realistisia onnistumisen mahdollisuuksia.

Osaamisen, kehittämisen ja yhteistyön sijasta, olemme keskittyneet etsimään virheitä ja moitteita suurennuslasilla ja syytämään toisia osapuolia. Olemme uhrautuneet mustamaalauksen alttarille. Sen sijaan että tukisimme toisiamme ja puhaltaisimme yhteen hiileen. Jokainen pitää kiinni ansaitsemastaan paikasta kynsin hampain ja varoo kaikin keinoin tekemästä mitään, mistä tikun nokkaan voisi joutua. Mustamaalauksen ja pelon uhka tapaa luovuuden ja osaamisen, se nujertaa jokaisen suunnitelman ja idean. Liian monet hanskat on kehään heitetty, ahdistuksen ja henkisenväkivallan alttarille.

Erään veteraanin sanoi, tämä huuhaa’ tuhoaa kansainvälisen maineikkaan osaamisen ja koulutuspohjamme. Kokemuksen ja osaamisen, jonka suomalaiset ovat työllä ja kovalla rahalla maallemme rakentaneet. Iso osa suomalaisista on monipuolisesti ja korkealle koulutettuja, on ironista että heidät syrjäytetään työelämästä ja tilalle otetaan uusia vieraita koulutettavaksi.

Osaaminen lähtee ruohonjuuri tasolta, jokainen meistä on tärkeä. Työttömät, ex-yrittäjät kaikki kynnelle kykenevät tarvitsevat tukea ja helpotuksia, ei raippaa. Osa-aikainen yrittäjämainen työ täytyy nostaa arvoonsa, sitä täytyy tukea kaikin tavoin ja näin parantaa kansalaisen omaehtoista työllistymistä. Meillä on valtava määrä tietoa ja taitoa karanteenissa. Maalamme ei todella ole varaa tämän tieto-taidon haaskaamiseen. Orjuutamalla menetämme osaamisen, ennen kaikkea menetämme vauraan Suomen ja komistamme jatkossa, vain kansainvälisten tilastojen häntäpäätä. 

Oletamme utopistisesti, että maailmamme muuttuisi hetkessä kuin taikurin sauvasta. Ja että, uudet innovaatiset ideat alkaisi pulputa maailmalle, kunhan vain saamme riittävästi uutta verta kehittämään meidän kanssamme ideoita? Voin vain sanoa, otetaan järki käteen ja unohdetaan humpuuki. Rahaimurit kiinni ja jalat maahan hetkeksi, elämä ei ole tietokonepeli, ehkä tulevaisuudessa mutta ei vielä. 

Innovaatisuus ja luovuus ovat hyväksi ja me tarvitsemme uusia suuntia muuttuvassa maailmassa. Jotta luovuus voisi kukkia ja jotta se voitaisiin valjastaa käyttöön, täytyy olla oikeat olosuhteet ja niitä on kehitettävä. Keskitysleirillä ei kukat kukkineet eli ei mopolla mahdottomiin, se joka kuuseen kurkottaa, katajaan kapsahtaa.

Herää kysymys, haluammeko kehitystä vai – ei kehitystä?

Me mallinnamme USA.ta monessa asiassa, tiedämme myös että olemme olleet heitä edellä monessa asiassa aiemmin. Mm. Elokuvamaailma ja sketsit ovat siellä suosittuja ja niitä on tuotu maahamme vuosikymmeniä. Haluammeko maahamme mm. samanlaisen teennäisen pelleorkesterin, ainakin kovasti matkimme heitä? Pelkäämpä, ennen kuin suomalainen alistuu pelleilyyn, siihen menee toiset 100v, olemme ylpeä kansa ja pidämme arvoistamme kiinni. Suomessa meille edelleenkin on tärkeää turvallisuus, aitous ja rehellisyys. 

”…Suo, kuokka ja Jussi
Martti Luther ja muovipussi
Saksa ja Ruotsi ja Venäjä huokas..”

”..Suomi putos puusta kaikki kävi äkkiä
ei nähty itse sikaa eikä edes säkkiä
kun Suomi putos puusta maito oli milkkiä
pilkkisaalis pakasteita, yöt blackiä
kun Suomi putos puusta kaikki kävi kovin äkkiä..”

– Ismo Alanko ( http://www.lyricsbox.com/ismo-alanko-kun-suomi-putos-puusta-lyrics-kqgpj3k.html )