Uuden Suomen Puheenvuoron blogeja on mukava lukea. Nyt siellä arvioidaan presidentti Putinin toimia Ukrainaan liittyen.

Moni tulee nyt kaapista ulos ja paljastuu Nato-kannattajaksi. He eivät saa olla rauhassa, vaan Natoa vastustavat ovat kärppänä paikalla. Presidenttimme toive, että kansalaiset kävisivät avointa Natokeskustelua ottaa alkuaskeleita, jossa harjoitellaan argumentointia. Odotan toimittajien tuottavan asiallista, puolueetonta aineistoa asiakysymyksistä sitä varten, ilman mielipidevaikuttamista.

Useampi perussuomalainen on tullut nyt julkisesti esiin Nato-kannattajana. Itselläni Natoon liittymisen toive on ollut 1980-luvun lopulta eli 30 vuotta, eli silloin se alkoi, kun SDP:n Paavo Lipponen, antoi aluksi ymmärtää kannattavansa Natoa, kunnes perääntyi kannastaan.Pettyneenä vuosikaudet seurasin, miten asia Suomessa torjuttiin. Tällä hetkellä voi olla vaikeampi liittyä kuin 1990-luvulla ja tilannetta täytyy muutenkin arvioida Venäjän ärhäkkyyden vuoksi, mutta luulen, että tulen pysymään sillä kannalla, että meillä on juuri nyt pieni aikaikkuna hakea Natoon, ennenkuin Venäjän viisari kääntyy Ukrainan jälkeen Suomeen. Siis ei heti ehkä käänny, mutta hieman myöhemmin, kuten on nytkin vähitellen kääntynyt eri maille.Missään tapauksessa esim. Putinin suopeuteen ei tule luottaa.Presidentit eivät saa syödä hänen kädestään. Hän osaa kyllä käsitellä ja hivellä presidenttien itsetuntoa. Presidentti Tarja Halosen silmät hänen puheensä mukaan avautuivat vasta myöhemmin. Edelleen olen sitä mieltä, että meillä saisi olla varapresidentti ja keskustelut presidentti Putinin kanssa pitäisi käydä niin, että meiltä olisi kaksi edustajaa.

Natokannoista en ole puoluetoverien kanssa juuri puhunut, mitä joiltakin saanut varoituksia olla menemättä Naton kannalle. Asia jakaa perussuomalaisia kuten kaikkia muitakin isoja puolueita kokoomusta lukuunottamatta. En ole mikään vaikuttaja, jonka mielipiteitä erityisesti kuunneltaisiin. Ystävienkin keskuudessa olen outo lintu ja siihen olen muutenkin saanut tottua. Samanmielisiä eri asioissa tavoitan yleensä vain fb-keskusteluissa kaukaisempien fb-kavereiden joukosta. Siksi fb on minulle tärkeä. Venäjän häikäilemätön käytös viime aikoina saattaa kyllä muuttaa myös eri puolueiden ja myös perussuomalaisten Nato-kantoja. Toki naapuri tulee tekemään informaatiovaikuttamista, jota voi olla vaikea havaita.Olen kyllä iloinen, että eilen on useampi arvostamani perussuomalainen vaikuttaja kirjoittanut kannattavansa Natoa.Suurin ongelma itselläni tuntuukin olevan se, että ryhmässä on vaikea olla eri mieltä kuin valtaosa.On rohjettava, vaikka kyllä se syö naista.

Sanon itselleni, että jos en pian 70-vuotiaana uskalla olla julkisesti sitä mieltä, kuin olen, niin politiikkaan tulo oli turhaa. Mitä pelätään?