Nykyään pienyritys on kokonaan alv-vapaa, jos liikevaihto on alle 8500€/v. Onko tuo yrittämistä, vaiko sivuhomma.

Huojennusta Alviin voi saada, jos liikevaihto on alle 22500. Siitäkään ei tule kahta tuhattakaan kuussa, ja jos joutuu tilat vuokraamaan jne., ei ole sekään vielä täysipäiväistä yrittämistä.

Rinteen ehdotus alarajan nostamisesta 8500:sta 10 tuhanteen on siis pelkkää silmänlumetta, jolla sdp yritetään saada näyttämään yrittäjäystävälliseltä.

Koko alaraja on mielestäni lähes merkityksetön täyspäiväisen yrittäjyyden syntymisen kannalta.

Ja lisäksi, missään tapauksessa huojennusta ei tulisi määritellä liikevaihdon perusteella, vaan tuloksen. Jos syystä tai toisesta kulut ovat korkeat, tulosta ei jää isommastakaan liikevaihdosta, ei varsinkaan kun siitä joutuu maksamaan 24% ”ylimääräistä” verrattuna huojennuksen saajaan.
Alaraja siis luo myös epätasa-arvoisuutta yrittäjien keskuuteen.

Lisää tasa-arvottomuutta syntyy siitä, että jos liiketoimintaan liittyy vähänkään tavaramyyntiä, kaikki mahdolliset liikevaihtoon perustuvat rajat paukkuvat välittömästi. Pelkästään käsillään töitä tekevä, joka ei työpanoksensa lisäksi (voi) myydä mitään, voittaa tämän kisan.

Jos yritystoimintaan liittyvä tavaramyynti on vähänkään runsaampaa, sitten tietenkin kannattaa muutenkin olla alv-velvollinen jo pelkästään tavaramyynnin ostojen vähennysoikeuden takia.

Toisinaan pääosin käsityöhön perustuva yritystoiminta välttämättä tarvitsisi tuekseen pientä tavaramyyntiä, joka nostaa liikevaihtoa, antamatta välttämättä mitään hyötyä yrittäjälle.

Minä en näe tällaisia alarajoja mitenkään yrittämistä edistävinä, päinvastoin. Poistaisin tuollaiset mekanismit kokonaan, ja kiinnittäisin huomiota tulokseen.
Koska tavaramyynti aiheuttaa nykymallissa epätasa-arvoa pelkästään käsillään tekevän (lähinnä vain palvelu, jolla on usein etunaan jo pohjalla se, että aina merkittävän kalliita ja suuria liiketiloja ei tarvita) ja pienteollisuutta/asennus- ja korjauspalveluja harjoittavan välillä. Jälkimmäinen ala ei nyt kehity. Ja juuri siellä on mahdollisuus syntyä paljon uusia innovaatioita, kehitystyö asuu siellä.

Toiminimi on helpoin yrittämisen muoto, ja sillä aloittaminen olisi yrittäjyyttä edistävää. Lopputuloksena on kuitenkin huomattavasti osakeyhtiötä huonommat mahdollisuudet verosuunnitteluun, jolloin yrityksen laajentaminen työllistäväksi on lähes mahdotonta.

Pienien kasvua tulisi tukea käyttämällä ”Viron mallia”, jossa veroa ei tarvitse maksaa varoista, joilla
yritystä kasvatetaan investoimalla siihen. Kasvua ei synny nykytavalla verottaa pieniä suhteessa rankemmin kuin suuria.

Verotus on aina niin vaikea aihe, että en todellakaan pysty edellä esittämiäni näkemyksiä tältä istumalta muotoilemaan sopiviksi laeiksi, joilla ei olisi muita haittavaikutuksia.
Esitin vain pienyrittäjän kannalta oikeudenmukaisia periaatteita, joitten avulla kiinnostus yrittämiseen ja yritysten kasvattamiseen työllistäviksi, lisääntyisivät.
Nykymallilla moinen on haave vain, ja joku pieni näennäinen alv-alarajan korotus on pelkkä mainoskikka.