Elintarvikkeita on pitkään sanottu kalliiksi, eikä syyttä. Pitäisi pohtia, miksi ne ovat kalliita.
Ilmiselvä syy toki on se, että Suomen elintarvikekauppa on ollut kahden ketjun käsissä, ovat jopa pikku hiljaa saaneet ostaa pois kaikki kilpailijat, siis nämä pienet lavalta myyvät halpisketjut.
On ollut vaikea millään tavoin todistaa, että elintarvikkeet ylihinnoiteltaisiin kuluttajille, koska pitää toki ottaa huomioon myös kauppaketjun argumentit, joista lisää alempana. Tähän väliin pelkästään se yhteenveto, että löysää täytyy olla, ja kunnolla, koska aivan varmasti kansainvälisesti menestynyt Lidl ei toimi tappiollisesti vuodesta toiseen Suomessakaan. Vaikka aivan varmasti jalansijaa hakiessaan sellaista saattoi harrastaakin… Nyt kuitenkin toiminnan on pakko jo olla kannattavaa, ja kunnolla kannattavaa, koska koko ajan lisäävät myymäläverkkoaan. Myyvät Suomalaisia elintarvikkeita halvemmalla kuin muut ketjut, missä selitys tähän?

Lähdetäänpä purkamaan.
Yrittäjätoimintani yhteydessä olen tarpeeksi keskustellut Suomalaisten tuottajien kanssa, jotta en esitä arvauksia, vaan faktoja. Jos on saanut kuulla vaikkapa kasvihuoneviljelijälle maksettuja hintoja, ja näen itse kaupan hyllyn reunassa olevan hinnan, matematiikka on yksinkertaista. Väli on iso, miten se jakaantuu?
-Olen aina ihmetellyt tätä ”hienoa logistiikkaa”. Otan esimerkin täältä Varsinais-Suomesta. Paimiolainen kasvihuoneviljelijä tuottaa laadukkaita kirsikkatomaatteja. Paikallinen market ei uskalla ostaa, koska ketju johon kuuluu, kieltää kauppiaalta ostamisen muualta kuin heidän tukustaan. Niinpä, viljelijä myy tomaattinsa parhaiten tarjoavalle tuorevihannestukulle, joka sattuu olemaan Helsingissä. Ei ollut sen marketin ”isäntä”, josta äsken mainitsin. Marketin ketjun tukku ostaa mainitusta tuorevihannestukusta, koska tuote on tunnetusti hyvä. Ja, kun mainittu Paimiolainen market tarvitsee tomaatteja, ne rahdataan Helsingistä takaisin, sen jälkeen kun ne on välissä myyty pari kertaa, ja myös kuljetettu kolme kertaa! Mitä tässä on järkeä? Ei todellakaan mitään, eikä ole vaikea kuvitella, miksi ruoka maksaa ”ketjukaupoissamme”.
-Ehkä on todella näyttöä siitä, miten kalleimpien valtalehtien välissä olevat monisivuiset erikoistarjousmainokset maksavat itsensä takaisin, juuri sen päivän lisääntyneenä ostajamääränä. Ja myös liikevaihtona, hyvin monihan käy ostamassa vain ja ainoastaan ne tarjoustuotteet. Koska en ole koskaan tuollaista laskelmaa nähnyt, en jaksa uskoa kannattavuuteen. Mainostaminen on jokaiselle yritykselle tärkeää, mutta kauppaketjujen mainosten valtavuus ja niiden hinta, sopimuksista huolimatta, on merkittävä. Itse yrittäjänä näen asiakasvirtaa luotavan enemmänkin sopivilla hinnoilla ja hyvällä laadulla, kuin jättimäisin mainoksin. Isot mainokset maksaa kuluttaja tuotteitten hinnoissa, jos kampanja ei maksa itseään (kuten epäilen asian olevan).
-Kanta-asiakaskortit ovat toki ovela tapa sitouttaa ihmisiä tietyn ketjun käyttöön. Sekin on niitä systeemejä, jotka nostavat elintarvikkeitten hintaa. Omasta kokemuksestani, korttien hyöty kuluttajalle on kyseenalainen…

Tulee Anttila-ketju hyvänä esimerkkinä mieleen. Jos Sinulla on K-kortti, saat Anttilasta keskimäärin normaalihinnoin tavaraa, joskus jopa edullistakin. Ellei ole K-korttia, hinnat ovat muita kauppoja korkeammat, jolloin sieltä ei kannata mitään ostaa. Toisena esimerkkinä S-ryhmä, jonka asiakkaat on opetettu ajattelemaan jo valmiiksi, että voi ostaa kalliimpaa tavaraa, kun saat bonuksen ostaessasi kaiken sieltä.

Miksiköhän maailmalla hyvin menestynyt Lidl ei käytä eikä halua kanta-asiakkuusjärjestelmää? Koska sellaisen ylläpito maksaa, ja saavutettu voitto on heikko suhteessa kuluihin.

Viesti läpeensä edullisista hinnoista puree paremmin.

-Palaisin vielä siihen laatuun. Muistan yhden yritelmän Turussa pitää hedelmät ja vihannekset freeseinä jatkuvan vesisumutuksen avulla. Omasta mielestäni erittäin toimivaa, mainitsemastani marketista sai todellakin paremman oloisia tuoretuotteita, kun ketjusta riippumatta nykyään joutuu valitsemaan enemmän ja vähemmän näivettyneitten väliltä, todella tuoretta ei koskaan ole esillä, kun vanhempia yritetään myydä viime hetkeen asti (tottakai), ja tuoretta ei tule juuri koskaan esille. Tuohon asiaan vaikuttanee myös juuri aiemmin esille ottamani hieno logistiikka, jossa vihannekset pääsevät matkustelemaan laajasti pitkin maata…

Jos oikein muistan, mainittu sumutus kiellettiin jostain kummallisesta syystä, kun sitä eivät olleet keksineet nämä kaksi johtavaa ketjua.

-Ja tästä tullaan siihen mielestäni kaikkein hävettävimpään asiaan. Koska hinnoilla ei ole kilpailtu, kauppaketjujen tapa on ollut kilpailla erinimisten tuotteitten määrällä. Joka tuoteryhmästä on jokaisessa lähikaupassakin kymmeniä eri vaihtoehtoja, jopa niin paljon, että kuluttajalla on suuria vaikeuksia tehdä valintoja. Valtava merkkivalikoima johtaa väksisinkin todella suureen hukkaprosenttiin, varsinkin kun tapana on ollut mieluummin kuljettaa elintarvikkeita kaatopaikalle, kuin antaa niitä vastikkeettomasti köyhille jaettavaksi. (sehän voisi pienentää myyntiä, kun köyhä ei joutuisikaan meiltä ostamaan…)

Yhteenvetona edellisistä toivon, että hintakilpailu, joka toistaiseksi on kuitenkin enemmän mainostemppu, kuin todellinen, laaja, ja pysyvä elintarvikkeitten halpeneminen, olisi vasta alkua Suomen elintarvikemyynnin rakennemuutokselle.

Hintojen halpenemista kaivataan kuluttajapuolella, mutta kaivataan myös parempaa korvausta kotimaiselle tuottajalle, sekä itse varsinkin kaipaan hävikin vähentämistä!

Maassa, jossa on vähävaraisia joilla ei ole varaa ravitsevaan syömiseen, ei samaan aikaan voida päästää ruokaa pilaantumaan rekkalasteittain, koska liian laaja valikoima ei käy kaupaksi.

Muutos on tarpeellinen ja välttämätön, toivottavasti nyt on annettu lähtölaukaus sellaiselle kehitykselle.