Jussi Halla-ahon linjapuhe perussuomalaisten puoluevaltuustossa lauantaina 29.5. on syystäkin herättänyt runsasta keskustelua. Vasemmiston mielestä siinä kyykytettiin työläisiä ja kokoomuksen mielestä nuoleskeltiin AY-liikettä.

Keskustelu aiheesta on valitettavasti täysin väärillä, menneen maailman urilla. Halla-ahon puheessa oli täysin selvä punainen lanka ja se lanka kytkeytyy Suomen jäsenyyteen meille sopimattomassa, joustamattomassa ja vahingollisessa eurovaluutassa.

Perussuomalainen linja ei todellakaan ole kyykyttää suomalaista duunaria, vaan kertoa rehellisesti vaihtoehdot. Ne ovat jatkaa vuosikausia jatkunutta, rajua velkaantumista, uida yhä syvemmällä velkaunioniin ja liittovaltioon, laittaa Suomi eurokuntoon tai ymmärtää viimeinkin erota eurosta. Jos valuuttajousto puuttuu, eikä sisäinen devalvaatiokaan onnistu, niin talouden töyssyihin ajellaan jatkossakin täysin ilman jousitusta. Se on tuhon tie.

On täysin totta, että sisäinen devalvaatio tarkoittaisi työehtojen ja saavutettujen etujen heikennyksiä. Ne eivät ole toivottavia, mutta jos työtä tekevä kansa vapaaehtoisesti valitsee roikkua eurossa, sen on kestettävä myös seuraukset. Vaihtoehtona on lopettaa oman etunsa vastaisen EU- ja europolitiikan tukeminen.

Duunari todella tarvitsisi jatkossakin vahvaa AY-liikettä huolehtimaan eduistaan, eikä liene kenenkään etu ajaa suomalaista työmarkkinasopimisen kulttuuria alas.

AY-liike on kuitenkin itse kaikkein pahin duunarin etujen polkija silloin, kun se tekee härskisti jäsenistönsä yli EU- ja europolitiikkaa.

Järjestäytyneen työvoiman olisikin korkea aika laittaa ammattiliittojen politikointi sille kuulumattomilla asioilla kuriin. Duunarin etu olisi vihdoin laittaa stoppi ammattiliittojen EU-fantsuttelulle, johon ne tuskin koskaan ovat saaneet jäseniltään minkäänlaista mandaattia.

Vai muistaako joku vaikkapa oman ammattiliittonsa liittokokousvaaleissa koskaan puhutun EU- tai europolitiikasta? Onko ainoatakaan duunaria kiinnostanut pätkääkään, että oma ammattiliitto on tukenut täysin palkein esimerkiksi juuri hyväksyttyä EU:n elpymisrahastoa? Onko kiinnostanut AY-liikkeen palveluksessa olevien ekonomistien vaikeneminen eurojäsenyyden ongelmista tai suoranainen valehtelu sen autuudesta?

Ajaessaan europolitiikkaa, AY-liike kaivaa omaa hautaansa ja sopimisen kulttuurin romuttamista, koska Suomi ei yksinkertaisesti selviä, jos valuutta ei jousta, eikä työn hintakaan jousta.

AY-liike ja poliittinen vasemmisto ei kertakaikkiaan voi samaan aikaan tukea täysin palkein europolitiikkaa ja silti estää kaikin voimin Suomen eurokuntoon laittamista. Tämä on täysin edesvastuutonta ja tosiasiat kieltävää politiikkaa.