On korkea aika kysyä, missä vaiheesa EU on valmis noudattamaan niitä sääntöjä, joihin mm. Suomi littyessään sitoutui. Tänään unionia hallitsee muutama iso maa mennen tullen ja säännöt tulkitaan niin kuin ne näille maille sopivat. Aikoinaan laadittiin SGP eli kasvu- ja vakaussopimus, joka määrittää jäsenmaiden budjeteille alijäämä- ja velkaantumisrajat. Tämä sopimus asetti siis rajan sille, kuinka iso jäsenvaltion velka saisi olla, eli se ei saanut ylittää 60% bruttokansantuotteesta. 

Nyt Suomi unionin partiopoikana on saanut luvan ylittää tuon rajan, eli Euroopan komissio ei aio puuttua ylitykseen, koska se on tilapäinen ja taustalla ovat komission mukaan hyvät solidaarisuussyyt.

Älkää naurattako! Jos Suomi nostaa velka-asteensa yli 100%, niin me emme koskaan tule pienentämään tätä.

No siitä on turha murehtia. Paljon ennen meitä EU:n jäsenmaista Kreikka, Italia, Portugal, Kypros, Belgia, Ranska, Espanja, Kroatia, Itävalta, Unkari, Slovenia, Irlanti ja Saksa ovat ylittäneet sallitun rajan, mutta kukaan ei ole ollut huolestunut asiasta. Suomi on karvan verran rajan alapuolella ja on nyt ilmoittanut kulkevansa Suur-Saksan peesissä kuten aina ennenkin. Rahaa riittää takaan sen, laulaa Marin.

Kreikan kriisistä emme näköjään oppineet mitään, vaan Marin kehuu miten aika on uusi ja sääntöjen tulkinnat uudistettu. Marinin puoluekaveri Urpilainen kehui, miten Kreikan lainapaketti oli ”hyvä pisness” Suomelle, mutta Kreikka on edelleen yhtä rapakunnossa kuin ennen ja velkaantumisaste on 181% bruttokansantuotteesta. Mitään hyötyjä koko rahoitusrulianssista ei ollut. Kreikka olisi silloin pitänyt laittaa takaisin drakmalle antaa hoitaa velkansa itse.

Ongelmana oli, että Saksan ja Ranskan suurpankeilla oli niin paljon rahaa kiinni Kreikassa, että pankit piti pelastaa ja naamioida koko homma Kreikan kansainväliseksi pelastusoperaatioksi.

Se siitä EU:n vakaussopimuksesta.

Sitten tuli 2015 pakolaisvyöry ja taas repesi EU:n säännöstä. Meillä oli Schengen alue ja Dublinin sopimus, jonka puitteissa homma olisi pitänyt hoitaa. Jäsenvaltiot olivat vastuussa ulkorajoistaan, mutta kukaan ei välittänyt. Onnenonkijat vaelsivat pitkin ja poikin Euroopassa ja eräät valtion jopa antoivat heille ilmaista kyytiä rajalta toiselle. Kun Unkari ja Puola pistivät hantiin ja vetosivat sopimuksiin, niin EU kääntyi heitä vastaan!! Wir schaffen das huusi Merkel eli me hanskaamme ongelman.

Ei tarvitse kuin seurata tapahtumia Saksassa, Italiassa, Kreikassa, Ranskassa ja Ruotsissa, niin näemme kuinka hyvin homma on hanskassa ja miten EU murenee sisältä päin.

Se siitä Dublinin sopimuksesta

Nyt edessä on ihka uusi improivisaatio. EU on akronyymien (lyhenteiden) luvattu valtakunta ja niiden avulla laitetaan viimeisten vastustajien suut tukkoon. Tiesitkö mitä tarkoittavat GDPR, SGP, CMU, MFF ja BICC? En minä vaan tiedä, mutta tiedän sen, että asia muuttuu vakavaksi sitten, kun sille keksitään uusi käsittämätön kirjainlyhenne.

Katso tästä mitä kaikkia lyhenteitä EU:ssa on käytössä.

Veikkaan, että EU:ssa syntyy lyhenne nimeltä GBTRI (German Bank and Trade Rescue Initiative) eli suomeksi Saksan pankkisektorin ja kaupan pelastamisaloite. Tästähän taas on kyse! Saksan horjuva talous on pelastettava, koska Italian luisuminen maksukyvyttömyyteen kaataa muutaman saksalaisen suurpankin. Lisäksi Italia on Saksalle merkittävä kauppakumppani. Vuonna 2017 Italian tuonti Saksasta oli n. 65 miljardia euroa ja vienti noin 50 miljardia. Kyllä Suomen kannattaa pitää huoli siitä, että Saksan kauppa Italiaan pyörii kuten ennenkin.

Joskus säännöissä luki, että EU-maat eivät vastaa toistensa veloista. No sehän oli vain satu, joka oli tarkoitettu tyhmille EU:n kansalaisille. Kyllähän suomalainen pienituloinen eläkeläinen 1300 euron bruttoeläkkeellä voi omalta osaltaan taata 1000 euroa Italialle, jotta maa voisi jatkaa niin kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Siinä meni taas yksi sääntö viemäristä alas vaikka Kulmuni vannoi, ettei pankkeja tueta.

Lopuksi esittäisin hallituksellemme toivomuksen. Pyytäkää ensin Italialta luettelo 500 suurimmasta velkojasta, jotta saisimme nähdä kenen asialla Suomi ja suomalaiset itse asiassa ovat.

Uskon, ettei tällaista tulla esittämään, koska EU:n vakaus on tärkeämpää kuin avoimuus.