Länsimainen yhteiskunta on siinä mielessä kummallinen, että se nauttii tuhotessaan itsensä. Uutisissa kuulin, kuinka 2-vuotiaalle on hyväksi mennä tarhaan ja sellainen vanha juttu, kun kotona kasvattaminen on hanurista. Siis yksi naula lisää kuolevaan länsimaiseen sivistykseen.

Kahden vuoden ikäisellä lapsella on ajatuksia ja mielipiteitä, mutta tässä iässä sosiaaliset selviytymistaidot puuttuvat. Vaikka asiaa kuinka väännetään, ihmisjoukossa pätevät laumaeläinten lait ja luonto on julma.

Se on pirun julma ja esimerkiksi susilaumassa luuserit saatetaan syödä.

Pieneltä lapselta puuttuu kyky hallita sosiaalisia kiistoja ja ristiriitoja. Tästä seuraa, että vilkkaat, itsevarmat ja voimakkaat yksilöt pärjäävät kuten laumassa käy ja he nousevat sosiaalisen hierarkian huipulle. Heitä seuraavat hännystelijät, jotka ammentavat sosiaalisen turvansa johtajan voimasta. Taustalle jää suuri joukko avuttomia pikkupeesaajia, jotka valitsevat selviytymisstrategiakseen alistumisen ja vaikenemisen.

Koska olemme lapsen kykyjen osalta lähes tyhjän taulun tilanteessa (tabula rasa), ratkaisevina tekijöinä ovat perimän kautta tulleet kyvyt ja ominaisuudet sekä päiväkodin henkilökunnan ammattitaito, En puhu muodollisesta pätevyydestä, vaan ihan oikeista kyvyistä eli niistä, joista yhteiskunta viis välittää..

Tyhjän taulun täyttymistä ohjaavat taistelut sosiaalisesta asemasta laumassa. Opitaan, että kovuudella pärjätään ja sopivalla itkemisellä ja näyttelemisellä voidaan vaikuttaa auktoriteetteihin (ohjaajiin). Empatiaa ja myötätuntoa voi käyttää vain silloin, kun se edistää omaa asiaa ja omasta onnesta tulee selviytymistaistelun ehto.

Päiväkotitaistelussa jokainen kehittää itselleen sopivan selviytymisstrategian ja mitä nuorempana se kehitetään, sitä vaikeampaa siitä on päästä eroon. Tämä lapsena omaksuttu sosiaalinen asema istuu selkäytimessä lopun ikää ja määrää lapsen kohtalon paremmin kuin horoskooppi. Mielenkiintoista olisikin tutkia miten aikainen päiväkoti korreloi nuorten syrjäytymisen kanssa.

Nykyihmisen tehtävänä on tehdä valtiolle rahaa. Jos ei sovinnolla niin väkisin. Mitä varhaisemmassa vaiheessa ihminen totutetaan itsekkyyteen, taisteluun omien etujen puolesta ja totaalisen empatian puutteeseen, sitä paremmin hän kelpaa poliittisen eliitin työkaluksi. Näiden ominaisuuksien puuttumista voidaankin sitten korjata vaikkapa anteliaalla pakolaispolitiikalla. 

Asiahan ei meitä koske, koska valtio maksaa ja muut hoitavat.

Nyt halutaan jatkaa oppivelvollisuutta 18 ikävuoteen asti. Kun ihminen on 18, hän on luonut itselleen ja elämälleen arvopohjan. Hän on äänestänyt, elänyt KELA:n tuilla ja potkinut kaljapurkkeja kaduilla. Tähän päivään mennessä hänen ei ole tarvinnut hankkia rahaa eikä ole voinut. Hän ei tiedä työelämästä mitään puhumattakaan työnteosta.

Eikö olisi aika sallia nuorten täysipäiväinen työnteko kaupoissa ja teollisuudessa jo 15-vuoden iässä. Antaa nuorten ammentaa työelämän kokemukset silloin, kun vitsa vielä vääntyy ja virtaa riittää.

Näin ne luuserit sopeutuvat yhteiskuntaan.

Tiesitkö, että nuori, joka on 15-vuotiaasta ajanut traktoria maataloustöissä, mopoa ja moottoripyörää, ei saa ajaa trukkia tehtaassa ennen kuin on täyttänyt 18 vuotta puhumattakaan kaikista työajan rajoituksista.

Näitä järjettömyyksiä on pilvin pimein.