Islamilla on sekä poliittinen että uskonnollinen ulotteisuus. Uskonnollinen islam on täysin rinnastettavissa maailman muihin uskontoihin, olivatpa sitten suuria taikka pieniä, ja perustuslakiimme kirjattu uskonnonvapaus koskee siis kaikkia, myös muslimeja ja sitä meidän toki tulee kunnioittaa.

Islamin viisi peruspilaria määrittelevät muslimin tärkeimmät velvollisuudet. Nämä ovat uskontunnustus, rukous, paasto, almuvero ja pyhiinvaellus. Tekemällä nämä viisi asiaa muslimi hankkii ”pisteitä” päästäkseen Para­tii­siin. Almuveroa lukuun ottamatta velvollisuudet ovat luonteeltaan rituaalisia ja koskevat vain itse uskonnon har­joit­tamista.

Koraani on islamin pyhä kirja ja se sisältää profeetta Muhammedin Jumalalta saamat ilmestykset. Nämä alkoivat vuonna 610 ja jatkuivat profeetan kuolemaan saakka vuoteen 632. Islaminuskon mukaan ilmestyksiä kirjattiin epäsäännöllisesti ylös kunnes kalifi Abu Bakrin heti Muhammedin kuoltua ryhtyi kokoamaan Koraania ja hänen työtään jatkoi Muhammedin vävy kalifi Uthman.

Koraani on islamilaisen käsityksen mukaan Jumalan omaa puhetta, se on pysyvä ja ollut aina olemassa.

Koraanin lisäksi löydämme hadithit, joista varhaisimmat kertoivat profeetan elämäkerrasta (nk. sira) sekä profeetan elämäntavasta kertova sunna. Nämä olivat tärkeitä islamilaisen lain eli šarian sisällön kannalta. 800-luvun lopulla haditheihin tuli Koraania selittävä kirjallisuus. Monesti nämä kolme hadithin muotoa kietou­tuvat toisiinsa ja ovat usein päällekkäisiä. Niin kauan kuin islam pysyy näissä velvollisuuksissa, se on uskonto muiden joukossa.

Ongelma syntyy, kun muslimi pukee itsensä islamilaisen lain eli šarian kaapuun.

Tästä lähtien Islam ei ole uskonto vaan yhteiskuntaa tarkasti säätelevä uskontoon perustuva järjestelmä. Profeetta Muhammed saarnasi islamin uskontoa Mekkassa 13 vuoden ajan, ja hän onnistui kääntämään kourallisen (150) ihmistä uskontonsa seuraajiksi. Pian profeetta Mohammed huomasi, että uskonto tarvitsee toteutuakseen ”suostuttelua”, ja kahdessa vuodessa hän tappoi, orjuutti ja hääti kaikki juutalaiset. Lopulta hän määräsi islamin levitettäväksi sodalla ja terrorilla (Jihad). Näin profeetta Muhammedista tuli poliitikko ja sotapäällikkö.

Poliittinen Islam

Poliittinen islam on se, joka erottaa šarian juutalaisten halakhasta, joka aikoinaan loi perustan juutalaisten oikeuslaitokselle. Vaikka eräät osat Israelin oikeusjärjestelmästä pohjau­tuvat halakhaan, niin sen tarkempi noudattaminen on yksilön vastuulle. Halakha ei myöskään ota kantaa uskottomiin ja maan laki menee aina sen edelle.

Šaria-laki

Islamin ja muiden yhteiskuntien törmäykset eivät johdu uskonnollisesta islamista, vaan sen poliittisesta osi­osta. Poliittinen islam on väkivaltainen, imperialistinen ja totalitaristinen aate, jonka tavoitteena on alistaa maailma yhden uskonnon alle. Ristiriita syntyy, kun poliittinen islam asettaa šaria-lain maallisen lainsäädännön edelle. Muslimien mielestä maallinen laki on muuttuva, mutta šaria perustuu Allahin sanoihin ja on siten pysyvä ja muuttumaton. Tästä seuraa, että šarian ja kansallisten lakien välillä ei ole minkäänlaisia yhteisiä rajapintoja, jolloin muslimilla ei voi olla sellaisia velvoitteita, jotka ohittavat šarian.

Islamin sisällä on koulukuntia, joiden näkemykset poikkeavat toisistaan. Vaikka šariaa yleisesti pidetään yhtei­senä kaikille koulukunnille näyttää siltä, että šariaa tiukasti noudattavien koulukuntien ristiriidat länsimaisen lainsäädännön kanssa ovat pysyviä ja ongelmal­lisia. Toki maailmasta löytyy lukuisia koulukuntia, joille oikea usko riittää antamaan pääsylipun Paratii­siin. Hyvänä esimerkkinä ovat Suomessa asuvat tataarit ja Kiinan uigurit. Tataarit tulivat Suomeen aikana, jolloin oli sopeuduttava tai kuoltava, ja he ovat elävä todiste sille, että islam taipuu, kun ei jätetä vaihtoehtoja.

Poliittinen islam määrää muslimin suhteet ympäristöön ja etenkin uskottomiin (kafireihin). Koraanista 64 % ja islamtrilogian (Koraani, Siira ja Hadithi) teksteistä 51 % käsittelee tätä aihetta. Islam ei siis ole pelkkä uskonto, vaan se on nimenomaan yhteiskuntaoppi. Šariaan tiukasti tukeutuvat muslimit eivät missään olosuhteissa tule tyytymään tilanteeseen, jossa heidän on alistuttava länsimaiden laeille, vaan he noudat­tavat profeetta Muhammed ohjetta:

”Olen saanut käskyn taistella ihmiskuntaa vastaan, kunnes kaikki tunnustavat, että ei ole olemassa muita jumalia kuin Allah ja he ymmärtävät, että minä olen hänen profeettansa sekä hyväksyvät kaikki ilmestykseni. Tämän jälkeen suojelen heitä ja heidän omaisuutensa, ellei šaria toisin määrää.”

Kaikkiaan Koraanissa on 91 säettä, joissa todetaan, että profeetta Mohammedin teot tulee jäljittää pienintä yksityiskohtaa myöten ja hänen sanomisensa ja tekemisensä kutsutaan siis Sunnaksi. Sunna muodostaa šaria-lain perustan ja antaa selityksen sille, miksi islaminuskoinen yhteisö ei her­kästi tuomitse sellaista terrorismia (esim. Ranskan tapaukset), joka perustuu profeetta Muhammedin tekoihin. Otetaan esimerkki uskot­tomien mestaaminen, jota yleensä ollaan liitetty ääri-islamiin, mutta jonka hyväksyminen itse asiassa juontaa juurensa profeetta Muhammedin aikaan Medinassa:

Medinassa profeetta Mohammed istui 12-vuotiaan vaimonsa vieressä ja seurasi, kuinka hänen joukkonsa mestasi 800 juutalaista. Juutalaisten ainoa rikos oli ollut, että he eivät tunnustaneet Allahia. Muslimeille nämä kuolemat olivat oikeutettuja, koska Allahin kieltäminen oli ja on edelleen islamin vastainen teko, josta seuraa mestaus.

Šaria-laki säätelee yhteiskunnassa kaiken. Se kertoo miten tervehdit ja ketä tervehdit, mitä saat syödä ja koska, miten seksi hoidetaan, vaimon asema, lapsen kurittaminen, käymälässä istuminen, jihadin harjoit­taminen jne. Šaria-laki sisältää myös sopimuslainsäädännön, perhelain, rikoslain ja talouteen liittyvät lait.

Islam sallii poikkeamisen šaria-laista, mutta silloin syy on oltava pakottava. Sianlihaa saa syödä, jos muuta ei ole tarjolla, eikä lihan tarvitse olla halal-teurastettua. Koska yhteiskunta vaatii auton vakuuttamisen, se on tehtävä vaikka šaria-laki sen periaatteessa kieltää. Valehtelu on sallittua ja jopa toivottavaa jos sillä edesautetaan islamin leviämistä.

Šaria-lain mukaan me (kantasuomalaiset kafirit) olemme yhteiskunnan alinta kastia ja muslimien palvelijoita. Naisemme ovat heidän seksiorjiaan ja vapaata riistaa, ja tämä pätee myös tämän päivän Suomessa. Siihen ei auta terapia, koulutus, työryhmät tai kotouttaminen. Islam on ja pysyy heidän uskontonaan.

Se että myönnymme heidän vaatimuksiin on vain osoitus meidän omasta heikkoudestamme ja se on yksi voitto jihadille taistelussa kohti globaalia kalifaattia.

Toivon, että tämä ymmärretään ennen kuin on liian myöhäistä.