Palaan eduskuntavaaliteemaani, sillä se sopii tähän hetkeen kuin nakutettuna. Elämäämme on rajoitettu monin eri tavoin. Kokoontumisia on rajoitettu, kirjastot, teatterit ja ravintolat suljettu. Etätyöt ja etäopetus ovat olleet arkipäivää monelle jo viikkojen ajan.

Sisärajavalvonnan palauttaminen Suomen ja Ruotsin rajalle on hyvä muistutus siitä, että siinä todellakin on valtakunnan raja. Syynä sisärajavalvonnan palauttamiseen on Ruotsin välinpitämätön suhtautuminen koronapandemiaan. Ruotsin Dagens Nyheter kirjoitti eilen (2.5), että koronavirus riehuu jo 541 ruotsalaisessa vanhainkodissa. Ruotsin Yle eli SVT taas paljasti, että osa kunnista on tietoisesti salannut vanhainkotien koronavirustartuntoja. Venäläisestä ruletista on tullut ruotsalainen ruletti.

Suomalaiset ovat suhtautuneet rajoituksiin kunnioittavasti ja huolellisesti. Se näkyy myös meidän sairastuvuustilastoissamme. Tähän mennessä olemme selvinneet vähin menetyksin verrattuna moniin muihin maihin. Henkilöliikenteen voimakas rajoittaminen Ruotsin vastaisella rajalla on aiheuttanut muutaman itkupotkuraivarin, mutta täytyy muistaa, että tämä on väliaikaista. Suomen lisäksi 17 muuta Schengen alueen maata on palauttanut sisärajojensa valvonnan, joten suomi ei todellakaan ole tässä yksin.

Rajoitusten tarkoituksena on suojella meitä Suomessa asuvia tältä uudelta ja pelottavalta virukselta, joka on tappava erityisesti monelle ikäihmiselle. Rajoitukset ovat taloudellisesti raskaita, mutta ne on tehty rakkaudesta ja huolesta meitä suomalaisia kohtaan. Meitä ei suojele kukaan muu kuin me itse. Se on hyvä muistaa ja se on nyt nähty. Hädän hetkellä jokainen maa keskittyy pitämään huolta omistaan. EU ei ole meitä mitenkään auttanut tässä, mutta EU:n jäsenvaltiona joudumme varmuudella maksamaan myös muiden maiden taloudellisia tappioita.

Mitä opimme tästä. Ainakin sen, että meidän pitää jatkossa varmistaa huoltovarmuusvarastoiden riittävyys sekä valtion, että kuntien ja kuntayhtymien tasolla. Opimme, että maatalouden tuotanto ei saa olla riippuvainen ulkomaisesta työvoimasta, opimme ostamaan suomalaista ja tukemaan siten omia yrittäjiämme, opimme aivastamaan hihaan ja pesemään käsiämme useimmin. Opimme arvostamaan kotimaista matkailua ja retkeilemään lähiluonnossa. Olemme monella tapaa etuoikeutettuja. Meillä on maailman puhtain ilma, puhdasta vettä ja ruokaa. Pidetään huoli siitä, että näin on jatkossakin.