Olen aina lukenut paljon kirjoja. Lapsena ja nuorena kannoin niitä kassikaupalla kirjastosta kotiin. Tiina kirjat ja Viisikko sarja olivat niitä ensimmäisiä, mutta sekaan mahtui kaikenlaista muutakin. Kotona luin kaikki kirjat mitä kirjahyllystä löytyi. Jotkut jopa kahteen kertaan, kun ei ollut mitään uutta luettavaa. Siinä meni Täällä Pohjantähden alla trilogi ja Lady Chatterleyn rakastaja sulassa sovussa.

Harvat kirjat ovat kuitenkin jääneet mieleeni pitkiksi ajoiksi ja yksi niistä on Sofi Oksasen ”Puhdistus”. Romaani sijoittuu Viroon ja aikaan, jolloin kehenkään ei voinut luottaa. Ei naapuriin eikä edes omaan sisareen. Kansalaiset ilmiantoivat toisiaan ja vankileireille joutuminen pelotti. Kansa oli kahtiajakautunut ja traumatisoitunut. Syy miksi tämä Sofi Oksasen romaani on tullut mieleeni, on se tosiasia, että maailmalla riehuva korona pandemia leviää keskuudessamme ja olemme Suomessakin ajautumassa kahteen leiriin. Olemme joko rokotettuja tai rokottamattomia.

Sosiaalietiikan professori Jaana Hallamaan mukaan kohta kaksi vuotta jatkunut koronaepidemia on alkanut vaikuttaa ihmisten käytökseen. Hänen mukaansa olemme sairastuneet sosiaaliseen koronaan, joka näkyy mm. siten, että pinna on kiristynyt, monet asiat suututtavat ja jos asiat eivät suju, hermostumme heti emmekä jaksa keskittyä. Käytämme jo sodanaikaisia käsitteitä kuten rintamakarkuruus ja kyttäämme käyttävätkö kaikki maskia ja noudatetaanko ohjeita käsihygieniasta ja etäisyyksien pitämisestä. Ketkä ovat ottaneet rokotteet ja ketkä eivät.

Viime viikolla kansalaiset osoittivat mieltään Turussa pakkorokotuksia ja koronapassia vastaan. Katsoin youtubesta videon siitä ja paikalla oli todella paljon ihmisiä. Koronapasseja vastustavat myös monet rokotetut ja minulla on täysi ymmärrys heitä kohtaan. Olen huolestunut maamme tilanteesta ja kansalaisten jakautumisesta kahteen leiriin. Ymmärrän molempia osapuolia ja jaan heidän huolensa.

Erityisesti näin jouluna toivon, että voisimme rauhoittua joulun viettoon ja palauttaa mieliimme rauhan ja luottamuksen tulevaisuuteen tämän koronahässäkän keskelläkin. Ajatellaan lähimmäisistämme lähtökohtaisesti hyvää eikä anneta negatiivisille tunteille valtaa.

Me selviämme kyllä.