Jokainen elämänsä viimeisiä hetkiä elävä suomalainen ansaitsee parhaan mahdollisen hoidon, avun ja tuen. Saattohoidon laatu ei saa olla kiinni siitä missä päin Suomea asuu. Siksi vuoden 2027 alusta lakiin lisätään palliatiivisen hoidon ja saattohoidon määritelmät, joita kaikkien hyvinvointialueiden tulee noudattaa.

Alueet eivät myöskään voi perustella laiminlyöntejään säästösyillä, koska asiantuntijoiden mukaan laadukas palliatiivinen- ja saattohoito vähentää pidemmällä aikavälillä alueiden kustannuksia, koska esimerkiksi päivystyskäyntien tarve vähenee.

Palliatiivinen hoito on kuolemaa kohti etenevän sairauden hoitamista ja elämänlaadun tukemista. Saattohoito on sen viimeinen vaihe, jossa lievitetään kärsimyksiä ja varmistetaan elämän loppuvaiheen arvokkuus. Valitettavasti hoidossa on ollut alueiden välillä isoja saatavuus- ja laatueroja, ja siksi lakia nyt tarkennetaan.

Pelkkä lain kirjaus ei itsessään muuta tilannetta, jos sote-henkilöstön osaaminen on puutteellista. Siksi jätimme valiokunnassa mietintöön lausuman koulutuksen kehittämiseksi sekä palliatiivisen lääketieteen erityisalan perustamiseksi.

Keski-Suomessa kehitystyö on jo aloitettu ja hoidon laatu parantunut. Vuonna 2023 Jyväskylän Kyllön terveysaseman yhteyteen perustettiin palliatiivinen keskus, joka palvelee sekä keskuksessa että kotihoidossa ja terveyskeskusten osastoilla olevia satoja saattohoitopotilaita. Hoito on tähän mennessä saatu vastaamaan lähes kaikkia laatusuositusten kriteereitä.

Saattohoidon laatusuositusten mukaan fyysisen hoidon ja psyykkisen avun lisäksi saattohoitopotilaille tulee järjestää myös hengellistä tukea. Tätä pidän itsekin tärkeänä. Elämän viimeisiä vaiheita tulee kunnioittaa jokaisen ihmisen kohdalla, sillä vielä viimeisetkin hetket voivat olla erittäin merkityksellisiä.

Eutanasia puolestaan on saattohoidon vastakohta. Se antaa viestin siitä, että sairaista on päästävä eroon. Elämä on arvokas lahja, jonka päättämisen ei kuulu olla ihmisen käsissä. Eutanasia on murha, eikä sitä tule laillistaa Suomessa.