Uhka tulee aina idästä, jos näin ei ole tapahtunut, niin vihollinen on koukannut. Tämä on vanha suomalainen kansanviisaus, joka on hyvä pitää mielessä. Nyt kun keskustelemme Natoon liittymisestä. On hyvä huomioida, että me emme vielä ole siellä. Politiikkaa tehdään ajassa ja lyhyessä hetkessä voi tapahtua vaikka mitä. Kysymys kuuluukin, että tiedostavatko kansa ja päättäjät – kuinka vaarallinen matka on edessä?

Tällä hetkellä poliittisessa keskustelussa pyörii vain yksi vaihtoehto Nato. Aivan kuin puolustusliittoon kuuluminen olisi autuaaksi tekevä asia. Toisaalta on totta ja perusteltua, että puolustusliittoon kuuluminen tarjoaa Suomen puolustusvoimille kriisin aikana paremmat aseet, järjestelmät, huollon ja ilmasuojan. Voidaan vahvasti olettaa, että kriisin eskaloiduttua aseelliseksi konfliktiksi Venäjän kanssa emme olisi yksin. Toki jälkimmäistä asiaa ei ole koskaan koeponnistettu tositilanteessa.

Suurin kysymys kuuluukin millainen olisi matka Natoon? Voi olla tai sitten ei, mutta nyt on hyvä huomioida seuraava tosi asia. Vaikka me kuinka hinkuisimme läntiseen puolustusliittoon, niin siitä päättää Naton jäsenmaat omissa parlamenteissaan. Puheet nopeutetusta jäsenhakemuksesta voi pysähtyä Turkin, Unkarin tai Montenegron parlamentteihin. Entä jos jännitteet lisääntyvät Itämerellä? Gulak opetti aikanaan ajattelemaan toisella tavalla ja samaa pätee kun sotakalustoa tuodaan Baltian-jäsenvaltioiden rajalle.

Ikävä fakta on siinä, että Venäjä voi tehdä omaa vaikuttamistyötään myyrän lailla ja pitkittää jäsenyysprosessia. Varmaa on myös se, että paikalliset Putinistit täällä Suomessa levittävät epävarmuutta ja dis-informaatiota ja pyrkii pääsemään meidän tunteisiin ja sitä kautta vaikuttamaan päätöksentekoon. Aivan samalla tavalla Ukrainan sota vaikuttaa ja muokkaa mielipiteitämme tällä hetkellä.

Venäjän kansalle on jo vuosia syötetty Nato ja EU vastaista propagandaa. Kuvitteleeko kukaan, että Venäjän mediassa nykyisiä ja tulevia pakotetoimia ei käsiteltäisi provokaationa. Turhaa on myös kuvitella, että setä Vladimir ottaisi kansalleen aiheuttamat ongelmat omalle kontolleen. Suomi on jo julistettu vihamielisten maitten joukkoon ja Venäjän kansalle tullaan syöttämään valheita ja nuo valheet voivat tulla meille kovinkin kalliiksi.

Nykyiset pakotteet ja eristämistoimet voivat äkkiseltään kuulostaa oikeutetulta niin kauan kun sotatoimet Ukrainassa jatkuvat. Jokainen voi miettiä onko pakotteet ja eristäminen muuttanut Pohjois-Korean tilannetta. Vastaus on meille kaikille tuttu. Ei vaikka kansa kuolisi nälkään, sillä vikahan ei ole suuressa johtajassa vaan viholliskuvassa. Tässä kohtaa on hyvä huomioida, että Venäjä on ydinasevaltio, toisin kuin Pohjois-Korea.

Matka Natoon on vaaroja täynnä ja nykyisellä politiikalla me pelaamme vain setä Vladimirin pussiin. Vaikka me Suomessa haluaisimme rauhanomaisesti liittyä Natoon, siten että alueellemme ei sijoitettaisi yhtään Nato-tukikohtaa tai joukko-osastoja. Mitä Venäläinen propagandakoneisto asiasta kertoisi – Varmaan saman millä Yhdysvallat haki oikeutuksen sodalle Irakia vastaan. Tällöinkään ei löytynyt biologiasia-aseita vaikka toisin väitettiin.

Entäpä ne turvatakuut liittymisprosessin aikana voisivatko ne oikeasti antaa meille luvattua turvaa? Artikla 5 kaltaista takuuta tuskin saamme neuvoteltua. Sopimus joka ehkä aikaan saadaan voi olla luonteeltaan poliittinen pöytäkirja. Pöytäkirjoista on hyvä ymmärtää, että niillä ei ole kansainvälisen sopimuksen statusta. Tällöin pöytäkirja ei velvoita kumpaakaan osapuolta antamaan tai vastaanottamaan apua ja joukkoja tai osallistumaan aseellisen konfliktiin saatikka julistamaan sodan Venäjälle.

Sopimukset ovat hienoja ja yleensä ne solmitaan vahvemman eduksi. Tässä kohtaan on hyvä muistuttaa surullisen kuuluisasta Lissabonin sopimuksesta. Kunnioitettiinko sitä maahanmuuttokriisin aikana. Vai kävikö toisin? Antakaa siis minulle skeptisyyteni anteeksi, sillä olen maailmassa nähnyt monia asioita. Tämän hetkinen uskomme perustuu, että kukaan ei ole koskaan hyökännyt Nato maata vastaan. Tosi asia on, että Suomi ei ole Natomaa.

Venäjällä on nyt kädet täynnä Ukrainan sodassa, mutta sodan tuulet kääntyvät nopeasti. Tässä kohtaan kun äiti venäjän kansaa valmistellaan totaaliseen sotaan, en lähtisi Natokorttia heiluttamaan. Kansainvälisessä politiikkapelissä voi olla että Natokortti muuttuukin Musta Pekka kortiksi. Tässä kohtaan ei kannata hötkyillä, vaan annetaan ajan kulua rauhassa. Jokainen diktatuuri on romahtanut. Näin käy myös setä Vladimirille.

Vielä on tulossa hetki, jolloin jälleen romahtavan valtion sisältä kuuluu vieno uuskarjalaisten voihkaisu ” Oi Suomi neito ota lapses takaisin sun helmoihin”. Vasta silloin on aika uskaltaa ja tehdä rohkeita päätöksiä.