Raha ratkaisee opetuksen järjestämisessä myös Jyväskylässä. Koulut tekevät ratkaisuja, että luokka-asteelle muodostetaan kaksi 30 oppilaan luokkaa, eikä kolmea 20 oppilaan luokkaa, joka olisi luonnollisesti oppilaille ja opettajille parempi ratkaisu. Näiden joukkoon on saatettu integroida oppilaita erityisluokista, joista loppuu tila, ja joka luokalle mahtuu joka tapauksessa tukea vaativia oppilaita. Kolmannen luokan muodostaminen vaatisi luonnollisesti kolmannen opettajan palkkaamisen ja se vaatii rahaa. Kustannussyistä siis joudutaan tyytymään isoon luokkakokoon. Jokainen voi vaan kuvitella, että tällaisesta oppilasmäärästä syntyy väkisinkin meteliä ja aika, joka opettajalla on oppilasta kohden, on todella vähäinen. Osa oppilasta on itseohjautuvia ja selviää isoissakin luokissa ongelmitta, mutta koska olemme kaikki yksilöitä, kaikki eivät pärjää.

Perusopetuksessa on tarkoitus mennä kohti inkluusiota, joka käytännössä tarkoittaa sitä, että erillisiä erityiskouluja tai -luokkia ei olisi ollenkaan. Välivaihe ennen tätä on integraatio, jossa erityisen tuen oppilaat opiskelevat yleisopetuksen mukana tuettuna osittain, esimerkiksi taideaineet. Tässä onkin paljon hyviä puolia, kuten sosiaalisten suhteiden kehittyminen ja yhteistyön harjoitteleminen. Jokainen on kuitenkin yksilö, ja joillekin oppilaille ison luokan hälinä ja runsas aistiärsykkeiden määrä voi olla ylitsepääsemätön asia. Mielestäni erityisluokista ei kuitenkaan missään tapauksessa tule luopua, vaan niille on ehdottomasti tarvetta. Halukkaita voi ehdottomasti siirtää tuen turvin yleisluokkiin, se on hienoa, mutta se ei voi olla ainut vaihtoehto missään vaiheessa.
Erityisluokat ovat täynnä, se on fakta myös Jyväskylässä. Perheiltä kuulee kokemuksia, että oma erityislapsi sijoitetaan yleisopetukseen, koska erityisluokalle on saatava lisää tilaa. Tai että tarve erityisluokalle on suuri, mutta sitä ei ole mahdollista saada. Resurssit eivät riitä. Usein tällä on negatiivisia vaikutuksia niin oppimiseen kuin muuhunkin kehitykseen: itsetunto jää heikoksi, jos jatkuvasti epäonnistuu sen vuoksi, että ympäristö ei tue omaa oppimista. Tämä saattaa aiheuttaa isoon luokkaan haasteita ja häiritä kaikkien oppimista eikä kenelläkään ole hyvä mieli. Opettajien jaksamista on myös ajateltava.

Millaisessa luokassa itse haluaisit opiskella? Sellaisessa, jossa on työskentelyrauha vai sellaisessa, jossa omia ajatuksiaan ei kuule hälinältä? Erityislapsien kohdalla olisi erityisen tarkkaan mietittävä, mikä luokkamuoto on sopivin. On kohtuutonta vaatia esimerkiksi aistiyliherkän autismin kirjon lapsen pärjäävän 30 oppilaan yleisluokassa vain siksi, että se on kaunis ajatus tai resurssit eivät riitä tarjoamaan erityisluokkaa.

Oma tavoitteeni on toimia valtuustossa siten, että jyväskyläläinen koulu olisi mahdollisimman hyvä paikka oppia ja kasvaa ihan jokaiselle oppijalle.