Muutama päivä sitten julkistettiin poliisin ja Uudenmaan TE-keskuksen suunnitelma asentaa automaattisia kameravalvonta muun muassa kehä I:lle. Perusteena käytetään kehä III:sen onnettomuustilastoja, jotka antavat sellaisen kuvan, että poliisin suorittama nopeuksien valvonta olisi vähentänyt muun muassa peräänajoja ja muita onnettomuuksia. Tosiasiassa kehä III:sella ei ole moneen vuoteen pystynyt ajamaan suunniteltuja nopeuksia, kun se on ollut yhtä työmaata, niin sanotun Jumbon kuin myös lentoaseman liittymän kohdalta. Niin ikään kehä III:sen itäpäässä on ollut myös työmaa, jossa tehdään uusia eritasoliittymiä Länsimäkeen, kuin myös niin sanotulle Porvoontielle. Näillä näkymin työt saadaan valmiiksi vuoteen 2016 mennessä.

Kehä III:sen itäpään liikennevalot siirtyvät lopultakin historiaan muutostöiden tultua valmiiksi.

Myös kehä I:sellä on muutostöitä menossa ainakin Kivikon kohdalla, mutta muuten siellä pystyy ajamaa kohtuullisen mukavasti nykyään voimassa olevaa 80km/h nopeutta, niillä alueilla jossa se on ylin sallittu matkanopeus. Nyt poliisi haluaa saada myös kehä I:sen nopeusvalvonnan piiriin ”kolariherkkyyden” takia. Ainakin minulle se on kummallinen peruste, kun ruuhka-aikana siellä ei pysty ajamaan oikeastaan mitään mittavaa nopeutta, siksi hiljaa siellä mennään, niin aamulla, kuin myös iltapäivällä. Jos joku onnistuu aiheuttamaan peräänajon tai muunlaisen kolarin, niin liikenne on niin jumissa, että jonon pää on aika nopeasti, joko Itäkeskuksessa tai Keilaniemessä. Näissä tilanteissa ei taas nopeuskameravalvonta auta yhtään.

Ainakin Jyväskylä – Äänekoski välillä on ollut muutamia vuosia ollut niin sanottu vaihtuva nopeusrajoitusalue, jonka alueella sää ja liikenteen määrät ovat tärkeimpiä syitä nopeuksien määrittämisellä kulloiseenkin ajankohtaan sopivimmiksi. Minusta se on ollut hyvinkin toimiva ratkaisu, kun olen liikkunut eri vuorokauden tai vuoden aikaan sielläpäin.

Vaihtuvaa nopeusrajoitusaluetta pitäisi laajentaa koko pääkaupunkiseudulle, yhtenä ratkaisuna, niin onnettomuuksien kuin ruuhkien estämiseen ja ennakointiin. Kehäteillä ja pääkaupunkiseudulle muuallakin pitäisi ruuhka-aikana pyrkiä sujuvaan liikenteeseen siten, että nopeuksia lasketaan liikenteen mukaan ja taas ruuhka-aikojen ulkopuolella taas nopeuksia nostetaan. Kehäteillä taas tämä saattaisi tarkoittaa jopa ruuhkassa 30km/h nopeuksia, kun taas esimerkiksi yöaikana niillä saisi ajaa jopa 100km/h.

Talvinopeudet on yksi esimerkki siitä, miten kaavamaisella lain soveltamisella aiheutetaan vain hallaa lainkunnioittamiselle. Viime talvena olisi pystynyt ajamaan 120km/h ilman mitään vaikeuksia moottoriteillä lähes koko talven. Mutta tieliikennelaki taas määrittelee talvinopeus ajankohdan liian yksityiskohtaisesti. Viranomaisilla on liian kaavamainen tapa lähestyä ongelmaa. Tällä hetkellä yritetään kiristää valvontaa ja suitsia ajonopeuksia, jotka ovat liian jäykät muutenkin. Kun pitäisi tehdä päinvastoin.