Viime aikoina on tapahtunut monta Venäjän sotilaslentokoneiden
suorittamaa ilmatilan loukkausta peräkkäin, ne tuskin ovat olleet
”sattumaa” tai vahinkoja. Ne ovat olleet tarkoituksenmukaisia. On
ikävää, kun joudumme tämän tyylisen toiminnan kohteeksi, mutta meidän
tulee olla kuitenkin rauhallisia, ja toimia päättäväisesti, jotta emme
pahentaisi tilannetta entistä enemmän.

Venäjän armeija oli pitkään
Neuvostoliiton romahdettua alennustilassa. Puna-armeijan laivat,
sukellusveneet, ja monet muut tarvikkeet yksinkertaisesti joko upposivat
satamiin tai tuhoutuivat erilaisissa onnettomuuksissa. Kuten
räjähdysonnettomuudessa uponnut sukellusvene Kursk. 

Vuosien varrella Venäjän armeija on noussut alueelliseksi sotilasmahdiksi, joka
haluaa osoittaa naapureilleen, pystyvänsä käymään tarkoin harkittuja
pienehköjä hallittuja sotilaallisia operaatioita. Toistaiseksi tuskin
mitään isompaa eli kokonaisten valtioiden alistamiseen heillä ei riitä
osaaminen, tai ole edes tarvittavaa kalustoa ja joukkoja. Venäjän
ilmavoimat oli pitkään niin ikään surkeassa kunnossa. Heillä ei ollut
ollenkaan tiedustelu koneita ja myös kalusto vanheni nopeasti käsiin.
Vasta viime vuosina ilmavoimat on saanut uutta kalustoa tai
modernisoineet nykyajan vaatimukset täyttäviksi, mutta edelleenkin
heiltä puuttuu nykyaikainen sotilaskalusto kokonaan, tai niitä on vähän
käytettävissä. Georgian sota vuonna 2008, ja tällä hetkellä käynnissä
oleva Ukrainan kriisi, on ainakin minulle antanut sen kuvan, että
Venäjän armeija käyttää toisen luokan aseistusta näissä operaatioissa,
vaikkakin modernisoitua sellaista. Toki joukossa on uudempaa
sotilaskalustoa, niin kuitenkin määrään nähden niitä on vähäisesti.

Venäjän ilmavoimat on viimeisen kymmenen vuoden aikana suorittanut muutamia
oikein näyttäviä eri valtioiden ilmatilojen loukkauksia, erilaisissa
olosuhteissa. Jotka ovat saaneet näiden maiden sotilaallisen
puolustuksen kiinni niin sanotusti ”housut nilkoissa.” Nämä vierailut on
antaneet aihetta uusia tutkakalustoa nykyaikaiseksi ainakin Kanadassa
ja Englannissa. Sillä vuonna 2006 Venäjän ilmavoimien TU-160 (varsin
kookas ja hidas) lensi Kanadan ilmatilassa, Yhdysvaltain koko
Pohjois-Amerikan kattavan tutkavalvonnan huomaamatta. Toisen kerran
vuonna 2008, niin ikään TU-160 lensi 90 sekunnin päähän erästä
englantilaista pikkukaupunkia. Heidän tutkansa havaitsivat vasta sitten
koneen, kun se oli kääntynyt takaisin.

Meidän ilmatilaa viimeksi loukannut kone oli aseistamaton, hidas matkustajakoneen tyyppinen. Ei
mikään ultramoderni sotilaskone, tai edellä mainittu TU-160 pommikone,
joka pystyy ottamaan noin 14 000 kg pommeja, ja joka on vielä
aseistamaton. Se, vaatisi siis hävittäjä saattueen suorittamaan
tehtäväänsä, jos sitä käytettäisiin sotilaalliseen tarkoitukseen. Nämä
ilmatilaloukkaukset on saaneet muutamat intoilijat vaatimaan
liittymistä sotilasliitto Natoon. Kuvaavaa on, tietyt lehdet kuten
Helsingin Sanomat, Suomen Kuvalehti ovat paisutelleet mahdollista –
ainakin minun mielestä – epätodennäköistä sotilaallista uhkaa. Jos,
Venäjä haluaisi, se pystyisi kokeilemaan puhtaasti hävittäjä luokan
koneilla meidän ilmatilan valvontaa, nopeutta ja tarkkuutta. Siten
TU-154 ja edellinen AN-72 konetyypeillä suoritetut loukkaukset, ei ole
muuta tekemistä kuin ovat puhtaasti vahinkoja tai huonoja sattumuksia.
Vaikka, AN-72 on raportoitu kuuluvan Venäjän tiedustelupalvelu FSB
omistukseen. Lennättihän CIA sotavankeja Puolaan kidutettavaksi Suomen
kautta, eikä silloinkaan edes SUPO huomannut siinä mitään kummallista.

Jos, näillä loukkauksilla olisi jokin ulottuvuus, se voisi olla ainoastaan
poliittinen, miten Suomen nykyinen hallitus reagoi ja toimii paineen
alla.Kun, hallituksen ”avainministerit” ovat kokemattomia. Siis
pääministeri ja puolustusministerimme.