Ihmiskunta on suurten kysymysten äärellä ilmastonmuutoksen vuoksi ja asiantuntijat maalailevat kilvan kauhukuvia muutoksen vaikutuksista maapallolle. Kuten monessa mediassa on painotettu, asialle on tehtävä pikaisesti jotakin ja kasvihuonepäästöjä vähentää, muuten tulevat sukupolvet kärsivät kulutustottumuksiemme tähden.

Kyllä, olen samaa mieltä, asialle pitää tehdä jotakin. Mutta mitä tehdään, kuinka nopeasti ja ennen kaikkea miten? Nyt se kuuluisa maalaisjärjen käyttö olisi suotavaa, muuten hintalappu paniikkipäätöksistä voi olla posketon!

Ilmastonsuojelua ei toteuteta lyhytnäköisesti

Ilmastonsuojeluhuumassa tapahtuu helposti ylilyöntejä, jos hutkitaan ennen kuin tutkitaan. Esimerkiksi Liikenne- ja viestintäministeriön työryhmän (ILMO) ehdotukset bensiini- ja dieselautojen vaihtamisesta sähkökäyttöisiin aloitettaisiin jo vuonna 2025, on täysin utopistinen ja mahdoton. Latauspisteiden ja koko latausinfrastruktuurin rakentaminen on valtava haaste. Lisäksi voi miettiä millä tavalla sähköauto on ekologinen tai millä se sähkö tuotetaan? Kuinka paljon luontoa raiskataan, jotta saadaan ”hiilineutraali” kulkuväline ja tarvittavat akut valmistettua teollisesti? Löytyykö 6 vuoden kuluttua sähkökäyttöistä ajoneuvoa, jolla voisi tehdä päiväreissun Pohjanmaalta Helsinkiin, ilman että -20C pakkassäällä pitäisi pysähtyä tunneiksi latauspisteiden ääreen 200 kilometrin välein, koska auton lämmityslaite syö kaiken virran? Onko kymmenen vuoden päästä sähköauto enää vaihtoehto vai onko vety tai biokaasu varteenotettavia vaihtoehtoja. Vaikka en itse ole tekniikan insinööri, maalaisjärjellä mietityt kysymykset ovat aiheellisia.

Minua ihmetyttää ns. vihreät keinot, jolla kansaa pakotetaan siirtymään ekologisiin vaihtoehtoihin, jotka laajemmin tarkasteltuna eivät sitä olekaan. Kansaa kuritetaan jo nyt erilaisilla viherveroilla ja lisämaksuilla, jotka kohdennetaan ihan muualle kuin luonnonsuojeluun. Kun tarkastelee esimerkiksi Vihreitten puolueohjelmaa, huomaa että monessa tavoitteessa on vaatimuksena ”verotuksen keinoin”. Kysynkin onko suomalaisten verotaakan lisääminen luonnonsuojelua? Eikö muuta keinoa todellakaan ole? Rahan kuppaaminen kansalta ei muuta ihmisten asenteita, jotka ovat kestävän luonnonsuojelun perusta.

Toinen ihmetystä aiheuttava asia kiteytyy lauseeseen; ”Suomen on oltava ilmastonmuutoksen esimerkkimaa muille maille”. Onko esimerkkinä oleminen ykkösprioriteetti, jonka vuoksi meillä kaikki ympäristötavoitteet toteutetaan kustannuksista piittaamatta? Vertaisin tätä lähinnä lahonneen laudan peittämiseen maalipinnalla, kun itse ydinasia unohtuu – nimittäin se aito kestävä globaali ilmastonsuojelu! Ilmastonmuutosta ei hillitä moraaliposeeraamalla ja lentelemällä Balille ilmastokokouksiin. Miksi Suomen pitäisi etsiä kunnianhimoisia keinoja vähentää päästöjä, kun Saksa, Romania, Bulgaria ja Puola saavat jatkaa kivihiilituotantoaan?

Jussi Halla-aho on puhunut paljon talouden globalisaatiosta ja tavaroiden vapaasta liikkumisesta, jossa määrätään ilmastovero/-tulli pahimpien saastuttajien tuontituotteille. Tämä on yksi tehokas toimenpide ilmastonmuutoksen estämisessä ja muiden maiden pakottamisessa ilmastonsuojeluun.

Luonnonsuojelua myös verotusta keventämällä

Eräs tuttavani tilasi 50 vuotisjuhliinsa juomat Saksasta, koska se olisi tullut liian kalliiksi ostaa Suomesta korkean alkoholiveron takia. PohjoisSuomessa valmistettua olutta oli rahdattu ensin Saksaan. Hampurilaisen alkoholikaupan kanssa oli sovittu kaupat lavallisesta juhlajuomaa hyvällä alennusprosentilla ja tuotu sieltä laivalla ja rekalla synttärisankarin kotiovelle. Hinta vain kolmannes Suomen hinnoista rahteineen. Suomi menetti tässä kaupassa myös verotulot ulkomaille. Onko tällaisessa toiminnassa mitään järkeä? Millaisen hiilijalanjäljen tuo lava syntymäpäiväjuomia oikein jätti maapallolle laiva- ja rekkarahteineen? Panttejakaan ei tyhjistä tuontitölkeistä saanut, joten ne heitettiin roskikseen.

Miksi ei alkoholiveroa oluen osalta alenneta siten, että turhat viinarallit ja rahdit vähenisivät? Jokainen voi myös miettiä sitä, voidaanko jotakin muuta veroa keventää, jotta saataisin ihmiset ostamaan paikallisia suomalaisia tuotteita tai elintarvikkeita, ilman että rahdataan kaikkea ulkomailta Suomeen korkean verotuksen takia?

Jokainen voi suojella luontoa arkipäivän keinoin

Meidän ja päättäjien tulee etsiä sellaisia keinoja ilmastonmuutoksen ja luonnonsuojelun edistämiseen, jotka eivät kurjista kansaa tai vaikeuta arkielämää. Esimerkkinä voi toimia muovin käytön vähentäminen. Kaupat voivat laittaa muovipussin hinnaksi 2 euroa, josta puolet ohjataan verotuloina ympäristönsuojelun kustannuksiin ja toinen puoli jää kaupalle. Toisaalta kuluttajille tarjottaisiin kangaskasseja vaihtoehdoksi hintaan 2 euroa, ja moni valitsisikin sen ostoksien kotiin kuljettamiseen. Kangaskassit otetaan mukaan seuraaville kauppareissuille ja kuukausien päästä huomataan, että muovikasseja ei enää tarvitakaan ja kuluttajan rahaakin on säästynyt. Ne jotka haluavat muovikassin, joutuvat maksamaan luonnonsuojelurahaa muovipussin käytöstä. Tällaisella pienellä maalaisjärjen esimerkillä saadaan tuloksia jossa kaikki hyötyvät, eikä kansaa rangaista pakollisilla viherveroilla ja lisämaksuilla. Nyt voidaankin miettiä, voisiko tällaista yksinkertaista toimintamallia käyttää isoimmissakin luonnonsuojelu- ja ilmastonmuutoskokonaisuuksissa?

Käytäntö ja teoria luonnonsuojelussa

Jokaisen ilmastonmuutosprofeetan matkaan ei kannata lähteä, asiaa kriittisesti tarkastelematta tai kustannuksista piittaamatta. Oikeilla toimenpiteillä ilman verotaakan lisäämistä voimme ennaltaehkäistä omalta osaltamme ilmaston muutosta, eikä siitä ole kenellekään haittaa. Tekemättä jättämisellä sen sijaan vahinko on peruuttamaton.