Suomalaisia tuotteita tulee suosia. Moni niitä ajatustasolla suosiikin. Kaunis ajatus siirtyy liian harvoin käytäntöön. Miksi ostamme ennemmin ulkomaisia tuotteita? Vastauksen tietävät kaikki; raha ja säästö.
Ostaako pienipalkkainen 4,90€/kg vai 2,40€/kg tomaatteja? Entä suurituloinen? Toiselle sillä on suuri merkitys, toiselle ei. Tomaattioston rahallisen hyödyn voi siirtää mihin tahansa kulutushyödykkeeseen ja palveluun. Köyhä ostaa halpaa, koska muuhun ei ole varaa. Ei ole, vaikka haluaisi tehdä toisin. Maku, laatu ja muut paremmuusseikat jäävät lompakkoon vilkaistessa kakkosiksi. Mikään ei kannusta kuluttajaa ostamaan kotimaista. Nettiostaminen on siirtynyt valtaosin ulkomailta tuleviin tuotteisiin. Niitä tilattaessa pitäisi maksaa tuontiveroa. Kotimaista ostaa nykyään se, kenellä on siihen varaa.
Kaikki tiedostavat tämän, eikä siitä sen enempää. Asialle voisi tehdä jotain. Voisimme luoda kansalaisille taloudellisesti kannustavan järjestelmän ostaa kotimaista ja lähellä tuotettua. Ei tarvita kuin järjestelmä, joka sen mahdollistaa. Aloitettaisiin kuntatasolla ja sen jälkeen vaikka koko maahan. Joltain start up-firmalta ei olisi suurikaan ponnistus tällaista kädenojennusta kansamme hyödyksi kehittää.
Toiminto olisi nimeltään Sinivalkokortti. Jokaisesta kotimaassa valmistetusta tuotteesta kuluttaja saisi ostaessaan bonusta. Samoin kuin sitä kerätään vilauttamalla kauppaketjun bonuskorttia. Eurot kilahtaisivat kuluttajan kukkaroon talkoohenkisesti tuotteen valmistaneelta yritykseltä, kunnalta/valtiolta ja kaupalta jossa tuote on myynnissä. Vähävaraisemmatkin pystyisivät nauttimaan oman maan marjoista.
Vaikeaksi – ei kuitenkaan mahdottomaksi – asian tekee tuotteen valmistajan todentaminen kotimaiseksi yritykseksi. Leipämme leiponut firma on suomalainen nimeään myöten, vaikka leipurit ovat jauhoineen Virossa, Latviassa ja ties missä. Tästä huolimatta se voisi onnistua. On joitain yrityksiä joiden pääkonttori, työntekijät ja tuotantotilat ovat vielä Suomessa. Näitä yrityksiä tulisi tukea. Ei niitä, jotka ovat näennäisesti kotimaisia.
Avainlippu ja joutsenmerkki ovat merkinneet aina kotimaista ja hyvä niin. Ne eivät silti ole taanneet kuluttajalle mitään hyötyä, päinvastoin tiedon siitä että tuote on varmasti kalliimpi kuin vastaava ulkomainen. Tämän epäkohdan voi muuttaa, jos muutosta haluavia on riittävästi – aivan kuten minkä tahansa epäkohdan. Unelmissa on mukava elää, varsinkin jos ne joskus toteutuvat.

Lähtisitkö talkoisiin?