Suositaan suomalaista - ostetaan ulkolaista?
Suomalaisia tuotteita tulee suosia. Moni niitä ajatustasolla suosiikin. Kaunis ajatus siirtyy liian harvoin käytäntöön. Miksi ostamme ennemmin ulkomaisia tuotteita? Vastauksen tietävät kaikki; raha ja säästö.
Ostaako pienipalkkainen 4,90€/kg vai 2,40€/kg tomaatteja? Entä suurituloinen? Toiselle sillä on suuri merkitys, toiselle ei. Tomaattioston rahallisen hyödyn voi siirtää mihin tahansa kulutushyödykkeeseen ja palveluun. Köyhä ostaa halpaa, koska muuhun ei ole varaa. Ei ole, vaikka haluaisi tehdä toisin. Maku, laatu ja muut paremmuusseikat jäävät lompakkoon vilkaistessa kakkosiksi. Mikään ei kannusta kuluttajaa ostamaan kotimaista. Nettiostaminen on siirtynyt valtaosin ulkomailta tuleviin tuotteisiin. Niitä tilattaessa pitäisi maksaa tuontiveroa. Kotimaista ostaa nykyään se, kenellä on siihen varaa.
Kaikki tiedostavat tämän, eikä siitä sen enempää. Asialle voisi tehdä jotain. Voisimme luoda kansalaisille taloudellisesti kannustavan järjestelmän ostaa kotimaista ja lähellä tuotettua. Ei tarvita kuin järjestelmä, joka sen mahdollistaa. Aloitettaisiin kuntatasolla ja sen jälkeen vaikka koko maahan. Joltain start up-firmalta ei olisi suurikaan ponnistus tällaista kädenojennusta kansamme hyödyksi kehittää.
Toiminto olisi nimeltään Sinivalkokortti. Jokaisesta kotimaassa valmistetusta tuotteesta kuluttaja saisi ostaessaan bonusta. Samoin kuin sitä kerätään vilauttamalla kauppaketjun bonuskorttia. Eurot kilahtaisivat kuluttajan kukkaroon talkoohenkisesti tuotteen valmistaneelta yritykseltä, kunnalta/valtiolta ja kaupalta jossa tuote on myynnissä. Vähävaraisemmatkin pystyisivät nauttimaan oman maan marjoista.
Vaikeaksi – ei kuitenkaan mahdottomaksi – asian tekee tuotteen valmistajan todentaminen kotimaiseksi yritykseksi. Leipämme leiponut firma on suomalainen nimeään myöten, vaikka leipurit ovat jauhoineen Virossa, Latviassa ja ties missä. Tästä huolimatta se voisi onnistua. On joitain yrityksiä joiden pääkonttori, työntekijät ja tuotantotilat ovat vielä Suomessa. Näitä yrityksiä tulisi tukea. Ei niitä, jotka ovat näennäisesti kotimaisia.
Avainlippu ja joutsenmerkki ovat merkinneet aina kotimaista ja hyvä niin. Ne eivät silti ole taanneet kuluttajalle mitään hyötyä, päinvastoin tiedon siitä että tuote on varmasti kalliimpi kuin vastaava ulkomainen. Tämän epäkohdan voi muuttaa, jos muutosta haluavia on riittävästi – aivan kuten minkä tahansa epäkohdan. Unelmissa on mukava elää, varsinkin jos ne joskus toteutuvat.
Lähtisitkö talkoisiin?
Tekstin aiheet:
Yksinkertaista. Nykyisen tavaroiden vapaan liikkuvuuden maailmassa tavara liikkuu tänne ja RAHAT ulkomaille. Siitä seuraa jatkuva kauppataseen alijäämä ja valtion velkakierre.
Kun sanotaan että Suomi elää viennistä, pitäisi sen sijaan korostaa että SUOMI MENEE KONKURSSIIN TUONNISTA!
Etenkin euroaikana eurot häipyvät Eurooppaan eivätkä takaisin tule. Markat sentään tulivat väkisin takaisin ja paransivat kansantaloutta.
Sulje
Ilmoita asiaton kommentti
Naseva kommentti ja 110%:sti totta, kiitos siitä.
Sulje
Ilmoita asiaton kommentti
Eräs esimerkki löytyy tuota aasialaista krääsää maahan tuovan Tarvikeliikkeen henkilöstöpäällikön kommenteista. Perhevapaiden jakaminen, molempien vanhempien kesken, sekä ilmainen kunnallinen päivähoito olivat hänen mielestään tärkeimpiä yhteiskunnallisia uudistuksia. Tällaiset ajatukset saa kyllä tilaa ”oikeassa mediassa” ja ”rakkaassa” YLE:ssä
Sulje
Ilmoita asiaton kommentti
Suosikaahan keskenänne!
Aloitettaisiinko ensin kuintenkin päättäjistä ja julkisista hankinnoista? Ai niin, tärkeintähän julkisissa hankinnoissa ei ole laatu vaan hinta, eli siis aina valitaan halvin – ja seuraukset ovat sen mukaisia.
Yleensä tarjousmenettelyissä hylätään automaattisesti halvin ja korkein tarjous, jonka jälkeen aletaan tutkimaan jäljelle jääneitä vaihtoehtoja. Mutta, vain julkisella sektorilla on ”varaa” hankkia halpaa kuraa seurauksella, että sama hankinta joudutaan jossain vaiheessa tekemään uusiksi (vrt. Helsinki-case ja ratikat, etc.).
Ja ketkäs niitä julkisia hankintoja tekevät? Poliittisin perustein puuhastelevat kaverivirkamiehet ja yhteiskunnan hillotolpalle pyrkineet tyhjäpää-poliitikot, joiden osaaminen rajoittuu korkeintaan ulkoa opeteltavien mantrojen hallintaan.
Sulje
Ilmoita asiaton kommentti
Kirjoitukseni koski kuluttajaa, julkishallinto on asia erikseen. Siellä asia on juuri kuten esität, halvin tuote voittaa tarjouskilpailun liian usein ja se tuote ei ole kotimainen..sillekin VOITAISIIN tehdä jotain, mutta tämä epäkohta on hyväksytty kunnissa ja annettu sen jatkua.
Sulje
Ilmoita asiaton kommentti
Turha huudella etenkään vaalien alla kuluttajien perään, koska niin päättäjien kuin yhteiskunnan tulisi itse näyttää asioissa konkreettista mallia ja esimerkkiä. Tämä vissiin tuli kaltaisillesi pyrkyreille täytenä yllätyksenä, eikö vaan?!
Mitään sanomattoman lässytyksen ja puheiden sijaan siirtykää käytännön tekoihin, ja tulkaa vasta sitten syyllistämään tavallista kuluttajaa.
Sitä paitsi, ilmasia työnäytteitä antavilla ja pienipalkkaisilla työntekijöillä ei ole varaa ostaa riistohinnoiteltuja, kartellivetoisia ja välistävetoon perustuvaan hinnoitteluun perustuvia suomalaisia tuotteita.
Sulje
Ilmoita asiaton kommentti
Varmaankin niin kuluttajan kuin tuottajankin etu että sen kautta vaikutus koko yhteiskuntaamme positiivisella tasolla.
Ihme ja kumma kun peruselintarvikkeita tuotetaan ties ”mikä mikä maista”,ehkä halvempaa mutta pitkässä juoksussa vaikuttaa maahamme erinäiskerrantojen kautta hyvinkin negatiivisesti – työllisyyteen saakka… kansantaloudellisesti !
Sulje
Ilmoita asiaton kommentti
Mitäs jos ei ole varaa kuin ostaa halvinta, joskus ei sitäkään?
Ja meitä on helvetisti!!
Sulje
Ilmoita asiaton kommentti