Aloitan blogikirjoitteluni poikkeuksellisesti runolla. Politiikka pitäköön vapaapäivän naisten juhlahumussa.

”Lasiruusun pala”

Tänä yönä

kykenen sanomaan tähdille; ”hyvää yötä”,

suutelemaan kuutamon kalpeaa poskea,

todistamaan itselleni olemassaolosi.

 

Tänä yönä annan olla nainen

ja vilautat palkinnoksi viipaleen valtakuntaasi.

Tänä yönä annan itseni olla

pitäen käärmeeni korissaan.

 

Nainen,

vuole se puuttuva pala minusta

verisin huulin sahaa kynsilläsi minuun

osa itseäni

työnnä sitten veriseen sisääsi se pala minua, käärmeettä

ja sula siihen

loiskuviin laineisiin

peitolle sula

herkäksi kuin lasiruusu.

 

Tänä yönä

minulta vietiin pala,

sirpale sinua lasiruusua

joka sisältäsi kasvoi ylleni