Puolueemme ovat joutuneet syvään kriisiin, kirjoitin vuosikymmen takaperi. Toimittaja Päivi Anttikoski kirjoittaa kolumnissaan (HS 22.9) kuinka vaikutushaluiset ihmiset eivät löydä nykyisiä puolueitamme. Hän on oikeassa. Politiikka on rikki ja mediayhteiskunnan synnyn merkitys tähän kriisiin on merkittävä mutta ei toki ainut.

Poliitikkojen haukkuminen ja syntipukkien hakeminen on osa negatiivista politiikan teon nykyistä elämää, mutta niin on ollut aina, kun kyseessä on valta ja sen käyttö. Media vallankäytön vahtikoirana on sekin muuttunut ja sen valta on nyt kokonaan toinen kuin takavuosina. Se käyttää tolkutonta valtaa ja vie mediayhteiskuntaa haluamaansa suuntaan. Kun sitä osoittaa sormella vastassa on “ei kukaan”.

Puolueet vallankäytön välineinä eivät ole kuitenkaan seuranneet omaa aikaansa, jossa todellisia arvoja ja myös normeja seuraavat todelliset ja uskottavat teot. Kun yhteiskunta on valtavan muutoksen alainen ja taiteita kuvaten postmodernin jälkiaallolla, kaikkea tarjontaa ei pidä osoittaa hitaille jälkiomaksujille ja yhteiskuntamme konservatiivisimmalle äänestäjälle. Ei rikki mennyt yhteiskunta sellaisella politiikalla korjaudu.

Kun kaikki ahtautuvat samaan muottiin ja populistiseen retoriikkaan, keskustalaiseen opportunismiin ja mitään sanomattomaan viestiin, nykyinen puoluejako ei vastaa likimainkaan nykyistä yhteiskuntaamme. Kun näin kirjoitan en tarkoita puoluetta nimeltä “Keskusta”.

Anttikoski on oikeassa siinä, kun hän ei usko oikein uusien puolueidenkaan perustamisen uskottavuuteen nykyjärjestelmässämme. Jokainen individualisti ei kaipaa omaa puoluettaan. Räyhähenki geeneineen ei ole aina innovaattori hänkään ja ikääntyvän yhteiskunnan yrmyt äijät eivät tätä maata pelasta.

Sen sijaan vanhoista puolueistamme voidaan korjata toki paljon nykyistä parempia ja houkuttelevampia, uskottavampia vaikutushaluisille ihmisille. Itse odotin aikanaan paljon vihreän puolueen synnystä siinä missä perussuomalaisten järjestäytymisestä vanhan SMP:n juurille.

Odotan sitä edelleen, siinä missä vasemmiston ja kokoomuksen uudistumisen tuomia konkreettisia tuloksia nyt vielä kovin valjujen tulosten kanssa. Oman vision ja mission on vastattava strategiana jargonian ja kaunopuheisuuden rinnalla niihin tekoihin, joista puut hedelmineen voisi myös vaivatta tunnistaa. Nyt se ei onnistu lainkaan ja hallituksen vaihtaminen ei lopulta johda mihinkään ja se kiusaa ketä tahansa huijatuksi mielestään tullutta äänestäjää. Hyvinvointiyhteiskuntaa pelastamaan haettu hallitus on äärimmäisen vaikean tehtävän edessä rakennemuutosten kohdalla ja yhdistäen ne puolueitten yhteisiin arvoihin. Näin on ollut jo yli vuosikymmenen ajan.

Nyt ei näperrellä Nokian kanssa vaan pahasti sakkaavan kansantalouden ja eurooppalaisen kulttuurimme kanssa samaan aikaan taiteillen. Globaali vastaus Euroopalle on koko ajan sekin omaa hyvinvointiamme uhkaava. Eurooppa on vain vaatimaton Aasian niemimaa sekin. Kovin eurosentrinen ajattelu ei auta sekään globalisaation kriisissä.

Kaikki puolueet kun on käyty läpi moneen kertaan ja usko alkaa loppua lapsen- tai puolueuskollisimmaltakin äänestäjältä. Gallupien seuraaminen kuin urheilukilpailuissa ja itsensä äänestäminen vaalikoneita täyttäen ei ole oikein oman aikamme valistuneen ihmisen elämää sekään.

Populismista on tullut oman aikamme haukkumasana. Tästä huolimatta Timo Soini kertoo blogissaan, jälleen kerran, olevansa populisti viimeisen päälle. Miksi Soini uskaltaa sanoa sellaista, joka koetaan medioissamme syynä liki kaikkeen mediayhteiskunnan rikki menneeseen politiikkaan? Donald Trump Yhdysvalloissa ei tätä uskaltaisi tehdä. Toisaalla Soini kertoo, jälleen kerran omassa blogissaan, kuinka populismissa ja sen retoriikassa sekä käytännön vastuun kannossa “reki varsan kolaa”. Se on rehellisen ihmisen kirjoitusta ja kertoo rohkeudesta.

Timo Soini tuntee politiikan populismin yliopistosta ja tutkimuksen sekä tieteen kautta syntyvänä yhteiskunnallisena käsitteenä. Hän on tehnyt siitä jopa pro-gradunsa ja on siitä ymmärrettävällä tavalla ylpeä. Jokainen maisterin ja tohtorin tutkintoja suorittanut on ylpeä siitä aiheesta, jonka hän tuntee kuten omat taskunsa ja vielä käytännön politiikassa Veikko Vennamon kouluttamana.

Me emme kuitenkaan tarkoita samoilla käsitteillä samoja asioita. Tieteen totuus on eri asia kuin politiikan. Se, että politiikka on mennyt rikki ja ongelmia löytyy myös koko informaatioteollisessa vaiheessa elävän yhteiskuntamme kaikissa rakenteissa, ei vähiten taloudellisissa ja sosiaalisissa rakenteissa, kulttuurimme arvojen ja normien ylläpidossa, kulttuurien välisessä keskustelussa, syntyy pitkälle juuri tahattomasti tai tahallisesti väärin ymmärretyistä kaikkein pyhimmistä elämämme perustaidoista.

Jopa niin tärkeästä asiasta kuin symboleista ja niiden käytöstä ja merkityksestä. Me pilkkaamme politiikassa ja medioissamme jopa kaikkein syvintä identiteettimme perustaa ja saavutuksia, joiden hankkimiseen olemme käyttäneet koko elinikämme. Kiusaamiskulttuurissa sen tarkoituksena on syödä joko yksilön, yhteisön tai yhteiskunnan tärkeintä pääomaa ja horjuttaa yksilön elämää ja yhteiskunnan uskottavuutta.

Joskus jopa monen sukupolven ikäisen sosiaalisen pääoman näin rapauttaen ja mitätöiden. Monelle sellainen on rakennettu läntisen kulttuurin ja Suomessa luterilaisen kirkon ja sen arvojen varaan. Normit ja arvot, moraali kun eivät periydy geeneissämme vaan lyhyen elämänkaaremme lapsuudessa ja nuorena ne hankkien. Sellaisen pilkkaaminen, tiedeyhteisön antaman koulutuksen ja opetuksen rinnalla, vie kaikki uskottavat todistukset siltä, että olemme saavuttaneet jotain merkittävää vuosisadan aikana itsenäisenä kansakuntana tai yksilöinä koulutuksessa ponnistellen.

Siinä kun tärkeimmät symbolit ovat, kielen ja kulttuurimme rinnalla, nationalismiksi kutsutun tai patriotismina aiemmin liki palvotun itsenäisen kansakunnan kaikki tuntemamme symbolimme, sinivalkoisesta lipusta alkaen. Me valitsemme poliitikkomme ja johtavat puolueittemme edustajat toteuttamaan sellaisia arvoja, josta heidän tulisi olla yksimielisiä eikä hyväksyä sellaista käyttäytymistä missään oloissa, jossa näitä arvojamme loukataan ja uhataan jopa väkivallalla, anarkialla ja ääriliikkeiden toiminnalla.

About Matti Luostarinen

Prof, PhD, ScD Matti Luostarinen (natural and human sciences) birth: 100751, adress: Finland, 30100 Forssa, Uhrilähteenkatu 1 matti.luostarinen@hotmail.com Publications: Monographs: about one hundred, see monographs, Cluster art.org Articles: about two thousand, see all publications, Cluster art.org Art: Cluster art (manifest in 2005), see Art, Cluster art.org CV, see Cluster Art.org Blog: see blog, Cluster art.org (Bulevardi.fi)

View all posts by Matti Luostarinen →