Tekeillä oleva hallituksen maakunta- ja soteuudistus on kolmen puolueen lehmänkauppa. Kokoomus haluaa yksityistää terveydenhoitopalvelut, Keskustapuolue haluaa lisää valtaa maakunnissa ja hallituksen kolmas puolue on valmis mihin vain. Tällä tavoin se voi säilyttää omat positionsa ja hillotolppansa. On sanomattakin selvää että näistä lähtökohdista tehtävät uudistukset eivät voi olla veronmaksajan edun mukaisia.

Maakuntavaalit pidetään näillä näkymin lokakuussa 2018. Koska Uudenmaan vaalipiiri on yksi yhtenäinen alue ja edustajat tullaan valitsemaan kunnan koon ja asukasluvun mukaan, niin tulevan maakuntavaltuuston edustajat Uudellamaalla valitaan lähinnä helsingistä, espoosta ja vantaalta. Tulevassa maakuntavaltuustossa ei ole yhtään keravalaista, järvenpääläistä, tuusulalaista tai hyvinkääläistä valtuutettua. Tämä jo sinällään on melkoinen demokratiavaje. On vielä huomioitava se että helsinkiläisiä tuskin kiinnostaa miten terveydenhoitopalvelut keravalla toimivat.

Minun kotikaupungissani keravalla verotuloista n. puolet menevät sosiaali- ja terveystoimelle. Maakuntauudistuksen jälkeen tuo summa menee maakuntahallinnolle. Käytännössä me siis annamme pois rahamme, päätösvallan ja työkalut joilla kunnanvaltuutetut tähän asti ovat voineet muokata kuntansa budjettia. Joitakin lakisääteisiä palveluita kunnille toki vielä jää. Tälläisiä ovat mm. kasvatus- ja opetustoimi. Maakuntauudistuksen jälkeen kunnanvaltuutetuille jääkin tehtäväksi lähinnä kiilloittaa oman kuntansa kilpeä ja piiloitella maakuntahallinnon selän takana. Suomalaisilla poliitikoilla on tästä jo toki pitkä kokemus, kun he ovat piiloitelleet Euroopan unionin selän takana ja todenneet äänestäjille että mitään ei voi tehdä koska EU päättää.